Rakentajia ja räksyttäjiä

Eduskuntavaalit lähestyvät. Lehtien mittarit työllemme tuntuvat olevan täysistuntosalissa käytetty aika, taksimatkojen sekä pidettyjen puheiden määrä. Onko hyvä kansanedustaja siis henkilö, joka istuu mahdollisimman paljon istuntosalissa, ajelee mahdollisimman vähän taksilla ja pitää maksimaalisen määrän puheita? Millaisia mittareita kansanedustajan työssä olisi hyvä olla?

Tärkeää on yhteistyökyky. Mitkään asiat eivät etene ilman taitoa toimia erilaisten ihmisten kanssa neuvotellen. Merkityksellistä on myös se, miten kollegat edustajan kokevat. Tämän selvittäminen voi olla äänestäjän kannalta tosin hankalaa.

Hyvä kansanedustaja on kriittinen. Hän uskaltaa arvioida omaa ja puolueen tekemistä avoimesti ja rakentavan kriittisesti. Hän esittää uusia ideoita ja ratkaisumalleja, ei tyydy ainoastaan puolustamaan olemassa olevaa. Keskeiset ominaisuudet kansanedustajan työssä ovat kärsivällisyys ja kyky empatiaan.

On poliitikkoja, jotka käyttävät ison osan ajasta provosointiin, lausuvat lähinnä negatiivisista tunteista käsin. Poliittinen profiili on rakennettu vihan varaan. Vastustetaan instituutioita ja viranomaisten toimintaa, asetutaan ennemmin poikkiteloin kuin tehdään yhteistyötä. Esitetään ongelmia muttei ratkaisuja. Räksytetään muttei rakenneta. Vastauksissa saatetaan sulkea ulos kokonaisia ihmisryhmiä, ei huomioida ihmisoikeuksia, kokonaisuuksia tai kompromisseja.

Tiedettä, hallintoa ja vähemmistöjä kohtaan esiintyvä kritiikki on joiltakin osin ymmärrettävää, kun huomioidaan ihmisten erilaiset kyvyt hahmottaa yhteiskuntaa ja ihmisyyttä. Onneksi puolueissa on myös ihmisiä, jotka sovittavat eri maailmoja yhteen, tekevät yhteistyötä kaikkien kanssa, mutta joutuvat äärimmäisen ristipaineen kohteeksi. He ovat usein pidettyjä yli puoluerajojen, mutta riskissä joutua kovan arvostelun kohteeksi omien keskuudessa.

Suomessa on ymmärrettävä kansalaisten tuntoja ja pettymyksiä paremmin. Yritän aina löytää keskitietä ja viedä näitä viestejä asiallisessa muodossa politiikan keskiöön, sekä sieltä keskiöstä takaisin kansan riveihin. Nyt tiedän että tehtävä on paljon vaikeampi kuin ymmärsin. Silti tehtävä on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää tekemättä.

Julkaistu kolumnina Tamperelainen – lehdessä 5.1.2019