Ahdistus on paineaalto joka tappaa

Kesälomaa harmautti terroristi-iskut ja Turkin tilanne. Inhimillisen tuskan lisäksi nämä tapahtumat tarkoittavat työni puolesta jälleen vaikeaa syksyä. Turkin noin 80 miljoonan kokoinen väestö syyrialaispakolaisineen, sekava poliittinen tilanne yhdistettynä radikalismiin, tietävät pahimmillaan helvettiä jonka olemme nähneet jo Syyrian kohdalla.

Eurooppalaiset alkavat olla kauhuissaan. Iskuille ei näy loppua. Poliitikoilta odotetaan toimia, toiveet ovat erilaisia, riippuen kansalaisen maailmankuvasta. Politiikan keinot meinaavat loppua, kun kyse on ihmisestä joka on jo menetetty. Henkilöä, jonka mieli on sairastunut, voi olla mahdotonta integroida yhteiskuntaan. Näin on, oli kyseessä sitten oma kansalainen tai maahan muuttanut. Tällainen henkilö hakee ratkaisunsa eri keinoin. Alkoholi, väkivalta, tai ääriuskonnollisuus ovat yleisiä keinoja ratkaista tilanne. Tai hiljainen syrjäytyminen. Osa valitsee lähteä yksin, osa tappaa muita mukanaan. Terroristi-iskut ovat raukkamaisin ratkaisu tuhoutua. Radikalisoituneelle ne taas ovat kunniateko. Ihmismieli on sairas.

Paha olo patoutuu kun sitä ei kohdata. Äärimmilleen vietynä patoutuminen johtaa empatiakyvyn loppumiseen. Lopulta väkivaltaan, sitten joukkomurhaan. Mitä julmemmin, sen vahvempi viesti. Kuolema on tekijälle helpotus. Ulospääsy. Empatiakyky on kuollut. Kun niin käy, onko ihminen enää ihminen?

Raportit Nizzasta joissa kerrotaan lapsista joita ei sairaalassa tunnisteta vaikeiden vammojen vuoksi saavat kirvelemään sydämessä ja silmissä. Vihaan ei silti voi vastata vihalla. Ihmiskunta etsii itseään tavalla mikä kauhistuttaa. Ota siis kiinni, pysähdy, puutu, välitä, keskustele. Emme saa antaa kenenkään Suomessa liukua pahan tuolle puolen. Onko meidän silti hyväksyttävä sekin seikka, että joku on liukunut sinne? Pelkoon on oikeus.

Integraatio ei siis ole kaikkien kohdalla onnistunut. Vastaus ei silti löydy ajatuksesta jossa integraatiota ei sallita lainkaan. Rajoja ei voida sulkea eikä Eurooppaa laittaa kiinni. Miksi ei? Globalisoituneessa maailmassa rajat eivät ole enää fyysisiä. Sosiaalinen media on ohittanut rajavartiot kauan sitten. Kyse on pitkälti yksilöiden kohdalla tapahtuvasta taistelusta. Jokainen sielu merkitsee, sillä yksikin vihasta tuhoutunut mieli vie mukanaan moninkertaisesti muita.

 

(Julkaistu Tamperelaisessa 20.7.2016)