Aloite lastensuojelun sosiaalityön asiakasmäärän rajoittamisesta 30 lapseen työntekijää kohden

Jätän tänään Tampereen kaupunginvaltuustolle valtuustoaloitteen lastensuojelun sosiaalityön asiakasmäärän rajoittamisesta 30 lapseen työntekijää kohden.

Lastensuojelun sosiaalityön resurssien riittämättömyys on uhka lastensuojelutyön laadukkaalle ja lainmukaiselle toteutumiselle. Lastensuojelutyö on kriisissä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman selvityshenkilön Aulikki Kanaojan maaliskuussa 2018 julkaistussa väliraportissa selviää, että jopa 40 prosentilla palveluiden järjestäjistä sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ylittävät valtakunnallisen keskimäärän (30 asiakasta).
Tampereella lastensuojelussa työntekijöillä on jo ollut pitkään suosituksia suurempi määrä lapsia. Vuonna 2017 yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 40 lasta, mutta kuitenkin enimmillään 60.

Kaiken kaikkiaan lastensuojelun asiakkaina Tampereella oli vuoden 2017 aikana yhteensä 2559 lasta ja nuorta. Heistä lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 1921 ja kodinulkopuolelle sijoitettuna 638 (THL, Lastensuojelu 2017 ennakkotilasto). Lastensuojelutyössä on ehdottoman tärkeää, että on riittävästi aikaa asiakkaiden kohtaamiseen ja asioiden selvittelemiseen. Tampereen alueen Sosiaaliasiamiehen selvityksen mukaan vuonna 2017 Tampereella lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissä henkilökohtaista tapaamisaikaa 2h/kuukaudessa yhtä lasta kohti.

Sosiaali- ja terveysministeriön lastensuojelun laatusuosituksen mukaan lastensuojelun henkilöstöresurssien tulee mahdollistaa vuorovaikutustyö ja osallisuuden toteutumien. Nykyisillä resursseilla se tavoitteisiin ei päästä. Esittämässäni lastensuojelun asiakasmäärien enimmäismäärien rajoittamisessa työntekijää kohden, on ennen kaikkea kysymys kaikista haavoittuvammassa asemassa olevien lasten ja nuorten oikeuksien ja turvallisuuden suojaamisesta.

Asiakasmäärän rajaaminen on keino jolla varmistamme että lastensuojelun laatu pysyy hyvänä, sosiaalityöntekijän taakka ei kasva kohtuuttomaksi sekä lapsi tulee riittävästi kohdatuksi. On myös varmistettava, että lapsi saa riittävästi tukea myöhemmässä vaiheissaan, jolloin hän itsenäistyy ja lähtee etsimään paikkaansa yhteiskunnassa. Jälkihuolto on keskeinen tekijä siinä, miten nuori aikuinen tulee selviytymään ja löytää opinto- tai työelämäpolun.