Eduskunta kaipaa rassausta ja vähäosaisia pitää auttaa

Eduskunta on instituutiona erittäin arvokas ja monia perinteitä on syytä vaalia. Silti itse työskentelyssä olisi paljon kehitettävää. Keskustelun tasoa tulisi nostaa. Eettisten kysymysten pohdinta, ratkaisukeskeisyys, sähäkät debatit, dynaamisempi valiokunta- ja täysistuntotyö sekä parempi vuorovaikutus puolueiden välillä olisi kaikkien etu.

Järjestelmä elää ja voi hyvin. Ihmiset siellä voivat aika huonosti. Älkää ymmärtäkö väärin, kansanedustaja on hyväosainen ja etuoikeutettu. Palkka on hyvä, taukoja on, tosin ne eivät ole lomia. Nämä eivät kuitenkaan ole työhyvinvoinnin kannalta ainoita tekijöitä. Vaikuttamisen kokemus tässä työssä olisi myös tärkeä.

Kansanedustajat elävät ison osan ajasta aikamoisten arvoristiriitojen keskellä, kykenemättä vaikuttamaan riittävästi niihin asioihin joihin haluaisivat. Asemaan hakeudutaan, jotta pääsisi päättämään. Tämä kokemus monella jää vajaaksi.

Marjatta Stenius-Kaukonen (vas.) pyysi vuonna 1994 eroa eduskunnasta, koska ei voinut vaikuttaa riittävästi vähäosaisten asioihin. Ymmärrän tätä pyyntöä hyvin. Eroa ei myönnetty. Ehkä hyvä niin. Viesti tuli kuitenkin selväksi.

Aika paljon auttaisi, että eduskuntaryhmiä osallistettaisiin enemmän todelliseen eikä näennäiseen päätöksentekoon. Ryhmissä käydään kyllä pitkiäkin keskusteluita, väitellään, petytään, osoitetaan tunteita. Mutta homma toimii tietyn kaavan mukaan. Koska muuten homma ei kuulemma toimi ollenkaan. Valta on hallituksen sisäpiirissä.

Myöskään perinteinen oppositio-hallitusasetelma ei aina palvele. Puolueiden pitäisi kyetä ratkomaan entistä vaikeampia asioita, kuten pakolaispolitiikkaa tai ilmastonmuutosta. Useimmiten asiat menevät aikamoiseksi julkiseksi mäiskimiseksi. Valiokuntatyöskentelyn tulisi olla muutakin kuin listattua asiantuntijakuulemista. Kyselytunnilla voitaisiin keskittyä ratkaisujen esittämiseen. Täysistunto on rakenteeltaan epädynaaminen. Siellä voisi hyvin järjestää kiinnostavampia kahdenvälisiä debatteja puhujapöntöistä käsin.

Aamulehden pääkirjoituksessa pohdittiin, miksi moni nuoremman polven edustaja harkitsee politiikan lopettamista. Aihe olisi laajemman käsittelyn arvoinen. Eduskuntaa pitää uudistaa instituutiona. Kansanedustajille tulisi antaa enemmän valtaa sisäpiirien sijaan. Myös vihapuheeseen ja julkiseen mäiskimiseen pitäisi löytää järkevämpiä tapoja.

Ja niin, vähäosaisia pitää auttaa.

Kansallisesta rekisteristä apua maksuhäiriöisille

Eduskunnassa on jätetty lakialoite, jonka tavoitteena olisi poistaa maksuhäiriömerkinnät luottorekisteristä heti kun velka on suoritettu. Nykyjärjestelmässä maksuhäiriö säilyy tiedoissa kahdesta neljään vuoteen, mikä voi edesauttaa syrjäytymistä, maksuongelmien lisääntymistä sekä henkistä pahoinvointia. Pahimmassa tapauksessa ihminen voi menettää uskon omaan tulevaisuuteensa.

Kannan huolta maksuhäiriöisten tilanteesta. Pidän Arto Satosen lakialoitetta hyvänä ja tarpeellisena, sen lisäksi tarvittaisiin toimia maksuhäiriöiden ehkäisemiseksi.
Mielestäni järjestelmästämme puuttuu yhä tärkeä pala. Se on kansallinen rekisteri, johon perintäyhtiöt voisivat kootusti ladata henkilöiden eri maksuvaatimukset. Rekisteri olisi velallisen avuksi, luotettava ja henkilökohtainen järjestelmä. Monilla maksuvaikeuksissa olevilla saattaa olla useita perintäyhtiötä takanaan, kun velkaa on tullut monelta eri suunnalta. En ihmettele, että joskus saattaa jokin vakavasti myöhässä oleva lasku jäädä maksamatta, kun sitä ei joko fyysisesti löydä tai sen on unohtanut uusien laskujen painaessa päälle.

Rekisteriin tulisi olla pääsy omilla verkkopankkitunnuksilla, josta näkisi henkilökohtaisen velkatilanteensa.
Jos rekisterissä voisi samalla maksaa velkaansa pois, olisi rekisterin käyttö tehokasta ja vaivatonta. Samalla velka pysyisi paremmin kontrollissa ja laskut maksettuina. Rekisterin muina ominaisuuksina pitäisi olla suora viestintämahdollisuus perintäyhtiölle. On hyvin vanhanaikaista soitella tuntikaupalla perintäyhtiöitä läpi ja kysellä omia velkojaan, sähköisesti tämä kaikki nopeutuisi huomattavasti.

Rekisteristä olisi hyötyä myös maksuvaikeuksissa olevien henkilöiden asioita hoitaville viranomaisille. Yhteen sovitetut sähköiset järjestelmät mahdollistaisivat viranomaisten pääsyn rekisteriin, josta voisi nähdä henkilön kokonaistilanteen.

 

Apua ympäristöahdistukseen

Ympäristökasvatus on erittäin tärkeässä asemassa kansainvälisesti siinä, pelastuuko maailma ekokatastrofilta joka sitä uhkaa.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on kasvattaa lapsista ja nuorista elintavoiltaan ympäristövastuullisia, vahvistaa luontosuhdetta, antaa valmiuksia elämänarvojen pohdintaan ja ohjata kestävään elämäntapaan. Ympäristökasvatus tarkoittaa toimenpiteitä, joilla edistetään yksilöiden ja yhteisöjen ympäristötietoisuutta ja oppimista kestävän kehityksen mukaisiin toiminta- ja elämäntapoihin.

Ympäristökasvatuksen rinnalla on myös ympäristöahdistus. Olen monesti miettinyt, miten luonnon tuhoutumiseen ja saastumiseen, ilmastonmuutokseen ja lajien häviämiseen voisi reagoida ja suhtautua siten, että niihin liittyvä ahdistus ei lamauta. Kun ihminen tuntee ympäristöahdistusta, voi se vaikeuttaa omaa toimintakykyä asioihin vaikuttamisen osalta. Tietoisuus lisää tuskaa, jotain olisi silti tehtävä. Tekeminen tunnetusti helpottaa ahdistusta, kunhan se sovitetaan jokaisen omaan elämään sopivalle tasolle.

Tunnen monia aikuisia, jotka yhtälailla haluaisivat vahvistaa ympäristö- ja luontotietojaan sekä opetella toimimaan entistä kestävämmin.
Moni kaipaisi neuvoja arkielämän ja kulutusvalintojen kannalta, luontotietämys kiinnostaa useita.

Toiveenani onkin, että jatkossa kaupungit ja kunnat järjestäisivät ympäristökasvatus-  ja tietokursseja kaiken ikäisille. Olisi hienoa jos kotikaupunkini Tampere pitäisi muutaman kerran vuodessa avoimen tilaisuuden ympäristöasioista kiinnostuneille. Tilaisuudessa puhuttaisiin arjen valinnoista mutta myös isommista kokonaisuuksista. Moni osallistuisi mielellään kurssille jossa on mahdollisuus oppia Suomen luonnosta kasvi- ja eläinlajitietoa, sekä yhteisöllistä toimintaa vaikkapa taloyhtiön tai työpaikan kestävän kehityksen osalta.
Ihmiset kaipaavat käytännönläheisiä vinkkejä ja ideoita omaan elämäänsä. Luemme jatkuvasti uutisista miten ihmisten luontosuhde on heikentynyt eikä luontoa enää tunneta kuten ennen.

Aion jättää valtuustoaloitteen Tampereella aiheesta, jotta kaupunki järjestäisi tietoiskuja kiinnostavassa ja positiivisessa muodossa kaiken ikäisille. On tärkeää vahvistaa ihmisten itseluottamusta ympäristöasioissa, ei heikentää sitä. Tuomitseminen ei myöskään ole avain, vaan ympäristöahdistuksen lievittäminen, kannustaminen ja positiivinen ote.

Ihminen ihmiselle

Torilla mies kertoo järkyttävästä velkataakastaan johon joutui auttaessaan tytärtään perustamaan maatilaa. Pankinjohtaja ja toinen isokenkäinen olivat kaivaneet valmiiksi kuopan johon pudota.

Katkeruus ja paha olo näkyvät, 20 vuotta jälkeenpäin eläkkeestä juoksevat maksut ovat raskaat. Velka tuli syliin koska lähimmäistä on autettava.
Kuuntelen ja tiedän että en todennäköisesti pysty tekemään asialle paljoakaan.
Lupaan silti katsoa paperit ja miettiä.

Lopuksi sanon että sinä et jaksa.
Sinä et jaksa tämän taakan kanssa ja minä näen sen.
Minä tunnen sen äänestäsi ja siitä miten voimalla kuvaat tätä asiaa.
Vanhempi mies on hiljaa.
Sanon että nyt pitää ottaa yhteyttä terveyskeskukseen ja lääkäriin.
Sinun pitää päästä puhumaan tästä ja purkamaan tuo taakka.
Vaikka velkoja ei saataisi pois niin tuo olo pitää saada pois.
Miehen silmissä on kyyneleet.
Ehkä yksi hengenriisto tuli estettyä.

Nainen tulee puhumaan nuoresta aikuisesta perheenjäsenestä joka on 30 vuotta ja työtön. Töitä ei ole eikä tämä nuorempi henkilö suostu enää hakemaan töitä, liikaa pettymyksiä ja ulossulkemista.
Depressiota ja epäluottamusta elämään. Annan ohjeeksi ottaa yhteyttä Ohjaamoon, mistä ohjataan eteenpäin ja annetaan myös psykososiaalista tukea sekä autetaan työhakemusten tekemisen kanssa.
Rouvan energia on muuttunut alun vihaisuudesta kiitollisuuteen, nyt hänellä on terveinen lähimmäiselle ja ohje miten toimia.

Istunnossa pidän puheen Afganistanin tilanteesta ja puolustan rauhaa ja ihmisoikeuksia.
Seuraavaksi kerään nimiä koulukiusaamista koskevaan lakialoitteeseen ja sitten tapaan venäläisiä, joiden kanssa puhutaan ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa.

Sähköpostiin kolahtaa ihmisten murheita ja huolia. Kansanedustaja ei aina kykene auttamaan kaikessa missä haluaisi.

Arki menee siinä että kyselee asioiden perään ja laatii lakialoitteita tai yhteydenottoja, kirjoittaa ja soittaa eri tahoille. Rakentaa ehdotuksia joiden kanssa kamppailee eteenpäin. Hyvätkään asiat eivät välttämättä kannatuksesta huolimatta etene.

Välillä jokin etenee vähän.

Siihen on tyytyminen.

Tärkeintä on kai yrittää olla ihminen ihmiselle.
Yrittää olla väsymättä ja kyynistymättä.
Joskus riittää sekin että katsoo silmiin ja kuuntelee. Ohjaa lääkäriin ja puhumaan.
Ihmisillä on paljon tuskaa jota kukaan ei ole kohdannut.
Välillä kyyneleet korventavat omiakin silmiä ja ihmisten tarinat jäävät painamaan mieltä.

Vihapuhe ja kritiikki kohdistuu itseen ja kollegoihin armotta.

On kyettävä erottamaan mikä on relevanttia palautetta ja mikä ei.
Otettava opiksi ja mentävä eteenpäin.
Vaikka ne vihapuhujat eivät mene.
Eivätkä lopu.

Olen antanut itsestäni paljon tälle työlle.
Olen antanut terveydestäni ja mielenterveydestäni.

Olen välillä väsynyt ja loppu.
Olen silti äärimmäisen kiitollinen ja etuoikeutettu.

Olen minä.

Olen edelleen minä, enkä muuttunut joksikin muuksi. Muuuttunut kovaksi tai toiseksi ihmiseksi.

Jos kaikki pian päättyy, kun aika on, vaalit tulevat ja elämä mene eteenpäin.
Voin olla iloinen siitä että tein parhaani ja pysyin omana itsenäni läpi kaikki vaiheet.

Välillä pinna on kireällä ja huonot puolet puskevat pintaan.
Olemme ihmisiä kaikki.

Ihmisiä toisillemme, toivon.