Uusi lakialoite kiusaamisen ja häirinnän lopettamiseksi

Lakialoite pyrkii selkiyttämään lainsäädäntöä kiusaamiseen tulemisesta rehtorin ja opettajien tietoon, puuttumisesta, puuttumisen vaikuttavuudesta kussakin tapauksessa sekä mahdollistamaan viranomaiselle oikeuden selvittää, että turvallinen opiskeluympäristö on järjestetty perusopetuslain edellyttämällä tavalla. Lakialoite haluaa kiinnittää huomiota koulukiusaamisen vakavuuteen ja samalla vaatii konkreettisia toimenpiteitä sen vähentämiseksi.

Opetukseen osallistuvalla on perustusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:n mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lainsäädännössä ei ole säädetty tarkkoja toimia, joita opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä vaaditaan turvallisuuden takaamiseksi. Resurssit riittävään turvallisuusjohtamiseen, oppilaan, opiskelijan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen, valvontaan, jälkiseurantaan ja opiskeluhuoltopalveluihin on turvattava.

Opetuksen ja koulutuksen järjestäjällä pitää olla matalan kynnyksen ilmoitusmenettely. Ilmoitusmenettely voi olla sähköinen tai muu tapa, jolla oppilaan ja opiskelijan on helppo ilmoittaa kiusaamisesta. Esimerkiksi voidaan perustaa sähköpostiosoite, johon voi tehdä ilmoituksen vapaamuotoisesti tai käyttämällä valmista ilmoituslomakepohjaa. Ilmoitusmenettelyn on oltava sellainen, että kaikki tietävät myös rehtorin ja opettajien käyttävän sen kautta saamiaan tietoja siihen, kun he ilmoittavat kiusaamisesta niin kiusaajan kuin kiusatunkin huoltajille sekä vakavista kiusaamis- ja väkivaltatapauksista koulutuksen järjestäjälle ja muille tarvittaville tahoille. Koulutuksen järjestäjän on näissä tilanteissa aina arvioitava, onko koulutuksen järjestämisessä jotakin, mitä pitää muuttaa.

Kiusaamistapausten käsittelyä selkeyttäsi, jos opetustoimen omassa lainsäädännössä edellytettäisi opetuksen järjestäjää ohjeistamaan, miten kiusaamiseen on puututtava ja kuinka yhteistyö eri tahojen kanssa toteutetaan ottaen huomioon heidän velvollisuutensa kiusaamistapauksissa. Käytäntö on osoittanut, että asiasta säätäminen oppilas- ja opiskelijahuoltolain 13 §:ssä ja normi tasolla opetussuunnitelmien perusteissa ei ole riittävää.

Koulunkäyntiin liittyvissä asioissa oikeusjärjestelmä on monimutkainen. Oppilaiden ja alaikäisten opiskelijoiden huoltajat eivät usein tiedä, mitkä asiat kuuluvat aluehallintovirastolle, mitkä taas tuomioistuimen toimivaltaan. Erityisesti turvallisen opiskeluympäristön osalta huoltajilla ei usein ole puutteellisen tiedon lisäksi myöskään voimia (varsinkaan kiusaamistapauksissa) lähteä enää selvittämään, onko heidän lapsensa oikeudet toteutuneet lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Siksi aluehallintovirastolle on säädettävä oma-aloitteinen puuttumisoikeus selvittää, järjestetäänkö opetus kaikilta osin perusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:n eli turvallisen opiskeluympäristön osalta niin, kuin laki edellyttää.

Lukiolakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin on tarve lisätä edellä kerrotun lisäksi myös perusopetuslaissa jo oleva ilmoitusvelvollisuus vahvistamaan kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä. Opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta oppilaitoksessa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan alaikäisen opiskelijan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Ilmoitusvelvollisuuden kautta osapuolet saavat samalla tiedon ja varmuuden siitä, että tapaus on koulutuksen järjestäjän tiedossa. Mikäli ilmoitusta ei ole tehty, osapuolet tietävät, että asia ei ole tullut opettajan tai rehtorin tietoon ja he itse voivat asiasta kertoa ja näin vaikuttaa siihen, että asiaan puututaan.

On tärkeää, että kiusaaminen uskalletaan kertoa opettajalle siksi tarvitaan matalankynnyksen tapa ilmoittaa asiasta. Varsinkin kun kiusaaminen on siirtynyt myös sosiaaliseen mediaan on sitä koulupäivän aikanakin yhä vaikeampi opettajan havaita, siksi pitää selkeästi tuoda esille, että kenen tahansa kiusaamista havainneen pitäisi kertoa se opettajalle. Lain pitää tukea toimintakulttuuria, jossa tuodaan selkeästi esille, ettei kiusaamista sallita eikä hyväksytä.
vakavista kiusaus ja väkivaltatapauksista on ilmoitettava aina opetuksen järjestäjälle asti ja pohdittava onko tarve tehdä muutoksia opetusjärjestelyissä.

Keskeistä on se, että myös moniammatillinen yhteistyö kiusaamistapausten osalta ohjeistetaan. Esimerkiksi väkivalta on aina rikos ja niiden selvittäminen pitää hoitaa poliisin kanssa.

Kiusaamisen loppumista koskeva seurantavelvoite säädetään lain tasolla ja se koskee opettajien lisäksi myös oppilaita ja huoltajia. Vaikeita kiusaamistapauksia ei saada loppumaan ilman näiden kaikkien yhteistä tahtotilaa.

Tiina Elovaara
Kansanedustaja

Demokratian hätähuuto

Puolueiden hajoamiset, luottamuspula, hallituskriisi, loikkarit, petturit…
Viime aikaiset otsikot, tapahtumat ja tragediat saavat politiikan näyttämään mustalta.

Onko politiikka mustaa?

Politiikka on mainettaan parempaa, mutta vakavia ongelmia on.
Kansalaiset eivät usko pystyvänsä vaikuttamaan äänestämällä, eivätkä poliitikot itsekään koe kykenevänsä vaikuttamaan riittävästi.

Ongelmana ovat puoluerajat, ryhmäkuri, ideologiat, henkilökohtaiset ambitiot ja omien eturyhmien suojelu. Hallituksen ja opposition asetelma, vuorovaikutuksen ja kunnioituksen puute.

Mitä pitäisi tehdä?

Puolueiden pitäisi muuttua. Puolueiden sisällä ja välillä pitäisi toimia vuorovaikutteisemmin. Puolueiden jäsenille pitäisi antaa enemmän tilaa päätöksenteossa ja mielipiteen ilmaisussa.

Eduskunnassa pitäisi pystyä ratkomaan tehokkaammin yhteiskunnallisia ongelmia, puoluepolitiikan ja kannatuksen laskemisen pelon sijasta.

Voisivatko puolueet toimia avoimemmin, hyödyntäen digitaalisuutta ja verkkopalvelua?
Liike Nyt:in ajatus verkkoalustasta on ehdottoman kannatettava. En tunne heidän suunnittelemaansa palvelun muotoa tarkemmin, mutta olen alkanut visioimaan Sinisille oman tyyppistä palvelua.

Puolueiden jäsenille pitäisi antaa käyttäjätunnukset verkkoalustalle jolla he voisivat käydä kommentoimassa ja seuraamassa kaikille avointa keskustelua.
Verkkopalvelua pitäisi kuunnella ja hyödyntää voimakkaasti puoluetta johtaessa ja päivän politiikassa.
Sitä kautta jäsenet voisivat osallistua paremmin päätöksentekoon.

Kysytään entistä suoremmin ja tarvittaessa nopeammin jäseniltä isoja kysymyksiä, kuten jatketaanko hallituksessa tai hyväksytäänkö sote-ja maakuntauudistus ja millä ehdoilla. Viedään enemmistön näkemys yhdistettynä eduskuntaryhmän kantaan suoraan päätöksentekoon ja eduskunnan äänestyksiin.

Kansanedustajien pitäisi kertoa avoimemmin ajatuksiaan ja demokratian ongelmista, heitä pitäisi kuunnella enemmän myös suhteessa ministeriryhmiin ja hallituspiireihin.

Siniset haluavat kehittää uutta poliittista kulttuuria ja toimintatapoja.

Monet ovat kritisoineet sitä miten puolue syntyi, hajoamisen kautta ja yllättäen.
Kritiikki on oikeutettua.
Me olemme kuitenkin ihmisiä jotka haluavat oppia virheistä, laittaa itsensä peliin, sekä ajatella laajemmin kuin omaa poliittista uraa.
Haluamme korjata niitä rakenteellisia ongelmia mitä suomalaisessa politiikassa on.

Voisiko politiikka olla reagoivampaa ja ilmiölähtöisempää?
Suomessa on monia akuutteja ongelmia jotka pitäisi ratkaista.

Lastensuojelun kriisi, leipäjonot, yksinäisyys, koulukiusaaminen, yrittämisen helpottaminen, sosiaaliturvan uudistaminen, ilmastonmuutos niistä muutamia.

Voisiko eduskunta yhteisesti lähteä ratkaisemaan näitä ongelmia ilman puoluepolitikointia?
Voisiko tehtävälistalla olla selkeitä tavoitteita, joiden toteutumiseen koko eduskunta sitoutuu?

Opposition ja hallituksen roolitus eivät tue sitä että kaikki sitoutetaan ratkaisemaan ongelma.
Liian tiukka ryhmäkuri estää aidon vaikuttamisen ja vuorovaikutuksen.

Entä jos kansanedustajat voisivat entistä vapaammin koota joukkueita tiettyjen teemojen ja ilmiöiden ympärille, ratkaisemaan ongelmia sekä ideoimaan nopeammin kuin perinteisissä parlamentaarisissa työryhmissä?

Tunnen joka puolueesta ja ryhmästä hyvin dynaamisia, uudistamishaluisia ja yhteistyökykyisiä kansanedustajia.

Erityiskiitokset dynaamisesta ja positiivisesta työskentelystä yli rajojen haluan lähettää Saara-Sofia Sirenille (kok), Anders Adlercreutzille (rkp), Antero Vartialle (vihr), Mari-Leena Talvitielle (kok), Olli-Poika Parviaiselle (vihr), Stefan Wallinille (rkp), Antti Kaikkoselle (kesk) sekä ministeri Kai Mykkäselle (kok).

Olette upeita kansanedustajia joita Suomi tarvitsee jatkossakin.

Suomi uusiksi

Median mukaan Hjallis Harkimo (kok.) ja Mikael Jungner (sd.) ovat perustamassa Suomeen uutta poliittista liikettä.

Isoimmat puolueet ovat syntyneet noin 100 vuotta sitten, eivätkä vastaa enää tämän päivän maailmaa. Nuorempana kansanedustajana katson, että moni asia Suomen poliittisessa järjestelmässä kaipaa uudistamista. Vanhojen puolueiden jäykät rakenteet ja vanha toimintakulttuuri estää Suomen uudistumista.

Suomi kaipaa kipeästi rakenneuudistuksia. Sote ja sosiaaliturvajärjestelmä pitäisi uudistaa, yritysten toimintaympäristöä pitää kehittää, yritystuet perata, ammattiyhdistysliikkeiden, elinkeinoelämän ja politiikan välinen suhde pitäisi tervehdyttää, tutkimus, koulutus sekä politiikan toimintakulttuuri vaatii muutosta. Lista on pitkä.

Puolueiden ideologinen ajattelu on omalla tavallaan kaunista, mutta seisoo monen hyvän asian tiellä. Tarvitaan ratkaisukeskeisiä, uusia ja terveitä poliittisia toimijoita, jotka eivät ole eri eturyhmittymien rahoituksella vaaleissa valittuja.

Suomi on jäämässä jälkeen moderneista yhteiskunnista, jos emme pääse kiinni kehitykseen ja uudistamiseen ripeämmin. Olemme aina olleet toimiva ja korruptiosta vapaa maa, mutta viime vuosien suuret haasteet ovat osoittaneet että systeemi kaipaa uutta verta ja eturyhmistä vapaampaa politiikkaa.

Siniset ovat valmiita muutokseen. Olemme politiikan startup. Emme sijoitu perinteisesti oikealle tai vasemmalle, mukana on sekä liberaaleja että konservatiiveja, esitämme rohkeasti uusia ideoita. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa ansiosidonnaisen laajentaminen kaikille. Miksi valtion varoilla pääosin rahoitettava tuki kuuluu vain kassojen jäsenille? Sinä maksat, vaikket koskaan olisi ansiosidonnaisella ollut tai kuuluisi mihinkään ammattiyhdistysliikkeeseen.

Kaupan kassa, siivoja, paperimies, kunnalla tai teollisuudessa työskentelevä Tradekan jäsen. Tiesitkö, että ay-maksusi ohjattiin sdp:n presidentinvaalikampanjaan? Ketä tahansa äänestitkin, Tuula Haatainen (sd.) kiittää.

Poliitikot vaativat muilta muutoksia, mutta poliitikkojen täytyy pystyä muuttumaan myös itse. Puolueiden on kyettävä parempaan yhteistyöhön kansalaisten hyväksi, yhteisiä ongelmia ratkoen.

Keskinäinen riitely, sulle mulle politiikka ja tunkkaiset ideologiat ovat menneisyyttä.

Siniset ovat täällä uudistamassa Suomea. Harkimo ja Jungner ovat erittäin tervetulleita mukaan uuteen puolueeseen!

Pääministeri on unohtanut miltä tuntuu olla rivikansanedustaja

Hallituksen viimeinen kehysriihi pidettiin huhtikuun 9. ja 10. päivä Kesärannassa ministereiden ja virkakunnan kanssa neuvotellen.

Hallituksen keskeisissä neuvotteluasioissa tapana on, että tulos tuodaan hallituksen eduskuntaryhmiin päätettäväksi, käytännössä hyväksytyksi tai hylätyksi.

Rivikansanedustaja ei osallistu keskeisiin neuvotteluihin hallituksen sisällä, hän voi parhaimmillaan saada omassa ryhmässään painotettua asioita ja toivoa, että ne viedään eteenpäin. Rivikansanedustaja on täysin oman ryhmän neuvottelijoiden taitojen ja hyvän tahdon varassa.

Itselleni tärkein kysymys henkilökohtaisesti näissä neuvotteluissa oli, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilannetta parannetaan. Painotin omassa ryhmässä että sosiaali- ja muiden tukien indeksijäädytykset poistettaisiin, sillä nousukausi on alkanut ja se olisi moraalisesti oikea teko. Asia jakoi mielipiteitä erityisesti hallituksen sisällä, indeksijäädytykset säilytettiin, mutta eriarvoisuuden kitkemiseksi haettiin muita, kohdennettuja toimia. Toimet ovat hyviä, riihen lopputulos on kohtuullinen ja hyvä, paitsi että indekseihin ei kosketa.

Tämänkin riviedustaja kestää, sillä hän ymmärtää neuvottelutilanteen vaikeuden, haluaa luottaa omiinsa, hyväksyy kompromissin koska muita kohdennuksia tuli.

Se mitä rivikansanedustaja ei kestä, on se, että myöskään eduskuntaryhmän mielipiteellä ei ole mitään merkitystä.

Kova väite, joka pitää perustella.

Eduskuntaryhmän mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, sillä niiltä ei haeta todellista hyväksyntää päätöksille. Ei ainakaan tässä huhtikuisessa 2018 vuoden kehysriihessä.
Eduskuntaryhmille kyllä kerrotaan että heille sitten varmuudella tuodaan neuvottelutulos ja että ryhmä sitten yhdessä päättää, onko se hyväksyttävissä. Jos ei, asia palautetaan neuvotteluihin. Tai näin ainakin riviedustaja vakuutetaan. Jotta hän kokisi että hänelläkin on systeemissä jokin merkitys.
Mutta tämä ei pidä paikkaansa.

Tänään klo 13 Sinisten, Kokoomuksen ja Keskustan eduskuntaryhmille tuotiin kehysriihen tulos, jotta kansanedustajat voivat ottaa siihen kantaa ja ryhmäpäätökset voidaan tehdä.

Olimme kuuntelemassa ministereiden esityksiä neuvotteluista, samalla kun pääministeri kertoi Helsingin Sanomille mitä on päätetty. Uutinen ilmestyi klo 13.23, kun oma ryhmämme ei ollut vielä päässyt edes keskusteluosuuteen asioista. Eli siis siihen, että rivikansanedustaja voisi sanoa yhtään mitään siitä, mihin valtion rahoja kohdennetaan. Saatika siitä, hyväksyykö eduskuntaryhmä neuvottelutulokset. Samaan aikaan pääministeri linjaa Hesarissa, kuinka etuuksiin ei kosketa, indeksijäädytyksiä ei poisteta, sekä muita kaikkein keskeisimpiä päätöksiä.

Pääministeri on unohtanut miltä tuntuu olla rivikansanedustaja. Hän on unohtanut, miten vähän tai olematonta vaikutusvaltamme on, mutta hän unohti myös sen, että meitä pitäisi edes muodollisesti kuulla.

Onko tämä ilmiö laajemminkin olemassa politiikassa, käykö näin useinkin? Että kansanedustajille kerrotaan asiat viime tipassa, että he eivät vaikuta prosessiin tai heidän näkemyksenä ohitetaan?

Kysymykset ovat retorisia.