Siniset kutsuvat naisia

Perussuomalaisten pitkäaikainen haaste oli, että puolue ei houkutellut naisia. Maahanmuuttokriittisyyden voimakas kasvu, maskuliininen julkikuva ja teemat jotka nousivat eniten otsikoihin, eivät olleet omiaan vetämään naisiaan mukaan puolueeseen.

Ongelma ei kuitenkaan ole yksin perussuomalaisten, vaan se on myös muutamalla muulla puolueella. Naisten osuus isoissa puolueissa, erityisesti johtotehtävissä, on alhainen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän alkuperäisestä kahdestatoista naisesta suurin osa on lähtenyt. Kuusi sinisiin, yksi demareihin ja yksi kokoomukseen eli yhteensä kahdeksan naista on vaihtanut pois ryhmästä. Neljä jäi. Prosentuaalisesti PS:n eduskuntaryhmän naisista 67% on siis lähtenyt muualle.

Sinisten kohdalla tilanne voi olla hieman valoisampi, vaikka myös meidän ryhmässämme miesten osuus onkin huomattavasti suurempi. Tehtävää siis riittää. Profiilimme kiinnostaa naisia niiden yhteydenottojen pohjalta mitä olen saanut. Pienyrittäjyys, turvallisuus, kansainvälisyys ja syrjäytymisen ehkäisy ovat teemoja jotka kiinnostavat naisia. Silti tehtävää on paljon, naisia puhuttelevia teemoja on lisättävä ja heitä on rohkeasti kysyttävä mukaan. Petraamista on mm. ympäristöpolitiikassa sekä kehitysyhteistyössä. Tasa-arvo asiat on myös oltava vahvemmin näkyvillä.

Sininen tulevaisuus on uudistushaluinen ja tuore poliittinen liike, jossa pääsee heti tekemään päätöksiä ja mukaan toiminnan ytimeen. Se on kevyen puolueorganisaation vahvuus. Parasta on olla mukana tekemässä uutta, silloin pääsee vaikuttamaan siihen millainen puolue Sinisistä tulee. Myös nuorisojärjestö syntyy pian, joten myös nuorille on nyt poliittisella kentällä uudenlainen vaihtoehto.

Toivotankin lämpimästi siis naiset ja nuoret tervetulleeksi Sinisiin! Teitä tarvitaan.

Totuus PS:n hajoamisesta

Tehdään tämä vielä kerran selväksi:

Puoluekokouksen ratkaisevien valintojen jälkeen nykyiset Siniset keskustelivat keskenään, neuvottelivat hallituskumppanien kanssa ja valtiosihteeri Virtanen kävi pääministerin luona sunnuntaina. Se että hän vältti mediahuomiota, tilanteen ollessa vakavin mahdollinen ja tietovuoto kansanedustajien siirtymisestä liian suuri, ei ole rikos. Peräkontissa saa matkustaa jos katsoo sen parhaaksi vaihtoehdoksi tilanteen huomioon ottaen.
Se ei edelleenkään tarkoita että olisi ollut valmis suunnitelma ENNEN puoluekokousta.

Media pidettiin ulkopuolella jotta Suomen hallituksen osapuoli, hajonneen puolueen kansanedustajien enemmistö, saattoi käydä rauhassa taistelun omien arvojensa ja olemassaolonsa puolesta sekä estää hallituksen kaatumisen. Tämä on kunniateko, taitavaa politiikkaa oikeiden asioiden puolesta.

En hyväksy mustamaalaamista jota nyt harrastetaan. Pääministeri ei ole valehdellut. Mikään ei ollut varmaa ennen kuin kansanedustajien nimet olivat paperissa tiistaina 13.6. Siihen saakka pääministeri on varautunut uusiin mahdollisiin hallitusneuvotteluihin. Keskusteluja meidän suuntaan sunnuntain ja tiistain välillä oli käytävä. Ihan pääministerin virankin puolesta ja koska olimme paras mahdollinen vaihtoehto.

Mitään valmista suunnitelmaa ennen lauantain puoluekokousta ei ollut.

Suunnitelmia tehtiin sen jälkeen kun puoluekokouksen henkilövalinnat olivat selvät.

Me emme allekirjoita nykyisten perussuomalaisten politiikkaa.

Siitä on turha syyttää pääministeriä tai ketään muutakaan.
Ratkaisut syntyivät lauantain ja maanantai-illan välisenä aikana ja ne olivat meidän omia.Niitä ei tiennyt etukäteen meistä kukaan. Ne syntyivät puoluekokousviikonloppuna.
Todellinen elämä on repaleisempaa ja suunnittelemattomampaa kuin ulkokehälle jääneiden toimittajien fantasiat.

 

Jos totuutta etsitään, kannattaa jossain vaiheessa kysyä myös asianomaisilta.
Ilmainen vinkki Lauri Nurmelle ja iltapäivälehtien ihastuttaville toimittajille.

Trump, anna Amerikan olla enemmän

Amerikan presidenttinä on nyt vuoden ajan toiminut Donald Trump. Tasan vuosi sitten istuimme Suomen suurlähetystön residenssissä seuraamassa ääntenlaskentaa. Se veti vakavaksi. Emme tienneet mitä Trumpin kausi tuo tullessaan. Sittemmin on käynyt selväksi, että kyse ei ole politiikasta. Kyse on henkilökeskeisestä johtamisesta, joka ei sisällä mitään yleistä politiikkalinjausta, jota muu hallinto tai senaatti voisi johdonmukaisesti seurata.

Trumpin keskeiset tavoitteet, sosiaali-ja terveysuudistus, verouudistus sekä vahvasti tiukempi maahanmuuttopolitiikka Meksikon muureineen eivät ole toteutuneet. Keskeisiksi harha-askeliksi voisi todeta USA:n irrottautumisen Pariisin ilmastosopimuksesta sekä Unescosta, Iranin ydinasesulkusopimuksen horjuttamisen sekä kärjistynyt sotilaallinen ja poliittinen kriisi Pohjois-Korean kanssa. Aseelliset yhteenotot ja vastakkainasettelu ovat arkea Amerikassa, mutta aselakia ei olla valmiita muuttamaan vaikka viimeisin verilöyly tapahtui kirkossa Teksasissa. Mitä muutos tiukempaan aselakiin siis vaatisi, jää pelottavaksi kysymysmerkiksi.

Sitä tuleeko Trump saavuttamaan jotain merkittävää edistymistä politiikassa tai kasvamaan valtiomieheksi, on syytä epäillä.

Suomen ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat kuitenkin lämmenneet ja onkin kiinnostavaa kuulla asiantuntijoita Washingtonissa, jotka pitävät Suomen maanpuolustustahtoa ihailtavana esimerkkinä, jota muiden Euroopan maiden tulisi seurata. Suomen talvisota ja nykyinen suhteellisen pragmaattinen suhde Venäjään herättävät kunnioitusta. Suomalaisia pidetään kovina tyyppeinä, talvisodassa Suomen n. 3,7 miljoonan väkiluvusta koottiin n. 340 000 sotilasta. Yhdysvallat toivoisivat Euroopan mailta isompia panostuksia puolustusbudjettiin. Usko voimapolitiikkaan elää ja voi hyvin, Trumpin myötä se on vahvistunut.

Republikaanit etsivät itseään, Trump jakaa mielipiteitä myös puolueen sisäisesti. Politiikan trendi länsimaissa näyttää olevan siirtyminen ohjelma-ja sisältöpolitiikasta identiteettipolitiikkaan ja henkilökeskeisyyteen. Siltikään demokraattien tulevista kovista nimistä ei ole varmuutta. Sukupolvenvaihdos amerikkalaisessa politiikassa on hidasta. Suurvalta on ottanut askeleita protektionismin suuntaan, maskuliininen, militantti politiikka ja retoriikka on vallalla. Silti samanaikaisesti iso osa amerikkalaisista sekä hallinnosta etsii kestävämpiä ratkaisuja ja keskustelu vähemmistöjen oikeuksista, ympäristöstä ja tasa-arvosta jatkuu. Äänenpainot ovat vahvoja.

Amerikkalainen unelma on ristitulessa, jossa valkoinen heteromies näyttelee pääroolia, niin uhossaan kuin ulkopuolisuudessaan globalisoituvassa ja monimutkaisessa maailmassa. Tuskaa voi yrittää ymmärtää, mutta sille on laitettava myös tavoite: valkoinen mies voi löytää paikkansa uudelleen ilman luhistumista. Patriarkka kaipaa uutta identiteettiä, sillä kukaan ei luovu vapaaehtoisesti vallastaan. Pohjimmiltaan globalisaatio ja tasa-arvon kasvattaminen eivät edes ole sellainen uhka minä ne näyttäytyvät. Kyseessä on mahdollisuus olla monipuolisempi. Valkoisen heteromiehen pelko oman roolin vähenemisestä yhteiskunnassa on muokattava mahdollisuudeksi olla jotain uutta. Muuten jäljelle jää katkeria ihmisiä, jotka omassa häpeän ja turhautumisen tunteessaan tekevät pyhän liiton sellaisten henkilöiden kuten Donald Trump, kanssa. Sillä mikään ei tunnu vapauttavammalta kuin se että joku tekee ennakkoluuloistasi ja kapeista mielipiteistäsi poliittisia ambitioita. Se mahtaa tuntua hyvältä. Häpeä on poissa ja tilalla on voima. Seuraukset tälläisestä politiikasta ovat kuitenkin entistä ulossulkevampia. Yhteiskunta ja maailma on pakotettu kehittymään ja muuttumaan. Se on universumin laki jota Trumpkaan ei voi ohittaa.

Suomalaisetkin voittivat sotansa suurempaa vastaan yhdistämällä voimansa, ei jakamalla kansakuntaa. Surullista on että kansamme on pidättänyt itkua Karjalan kannakselta saakka. Tuska on saanut monia muotoja. Ruotsalaiset ovat kuin perhosia meihin verrattuna. Trump, kokoa siis kansasi. Anna valkoisen miehen olla enemmän.

Lapsen vieraannuttaminen on väärin

Lapsen vieraannuttaminen on surullisen yleinen ongelma, etenkin tapauksissa, joissa taustalla on riitaisa ero. Onneksi tähän ollaan nyt lainsäädännöllä puuttumassa. Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa mietinnössään uudistuksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaan lakiin. Uudistamisesta on sovittu hallitusohjelmassa.

Olen iloinen työryhmän ehdottamista vieraannuttamisen ehkäisemiseen tähtääviistä toimista. Lakiin lisättäisiin kummallekin vanhemmalle velvollisuus myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen ja kiellettäisiin epäasiallinen vaikuttaminen lapseen.

Tapaamisoikeus voitaisiin työryhmän ehdotuksen mukaan vahvistaa myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön kuten samassa taloudessa asuneen isovanhemman, sijaisvanhemman tai vanhemman entisen puolison välille.

Vieraannuttaminen on väärin sen kohteeksi joutunutta vanhempaa kohtaan, ja ennen kaikkea se vahingoittaa lasta. Vieraannuttamisesta kärsivät erityisesti isät. Tulehtuneessa erotilanteessa äiti saattaa tahallaan estää tapaamiset isän kanssa ilman pätevää syytä. Lapsen tarpeet tulisi asettaa vanhempien välisten ristiriitojen edelle. Päätökseen voitaisiin asettaa sakon uhka tapaamisoikeuden turvaamiseksi.

On hyvä että lapsen osallisuus on jatkossa selkeämpi prioriteetti ja on varmistettava että kuuleminen tapahtuu lapsiystävällisellä tavalla. Toistuvat huoltoriidat ovat lapsen kannalta erittäin vahingollisia.