Kaupunkiluonto ja pohjavedet suojattava rakentamiselta

Tampereella on rakentamisen buumi. Tehdään raitiotietä, suunnitellaan eteläpuiston rakentamista sekä Hiedanrantaa. Näsijärven rantoja haluttaisiin täyttää raitiotietä ja uusia asuntoja varten. Pirkanmaan ELY-keskus on valittanut Näsijärven täyttöön tähtäävistä suunnitelmista, koska täyttäminen voisi aiheuttaa ennakoimattomia muutoksia, joiden seurauksena pohjavesi voisi pilaantua.
Tampereen kaupunki sai lokakuussa aluehallintovirastolta luvan rannan täyttöön, edellytyksellä, että pohjavesi turvataan suojarakenteen avulla. Tästä valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen. Ely-keskuksen mukaan vaikutuksia pohjaveteen ei oltu riittävästi selvitetty.
Rakentamisen tohinassa ei saa unohtaa lähiluontoamme. Luontoympäristö tekee tutkitusti hyvää. Tampereen kaupungin tulee huolehtia siitä, että luontoa on lähellä asutusta. Kaupunkia tulee kehittää, mutta se ei saa tapahtua lähiluontomme ja pohjavesiemme kustannuksella.

Edellytän Tampereen kaupunkia ottamaan ympäristöarvot vahvemmin osaksi kaupunkisuunnittelua ja muuttamaan nykyisiä suunnitelmia siten, että mahdollisimman suuri osa lähiluonnosta voidaan säilyttää ja pohjavedet pitää puhtaina. Lähimetsät ovat kaupunkilaisille hyvin tärkeitä.


Vaikeista asioista on hyvä puhua


Asiasta riippuen on hyvä arvioida, jutteleeko siitä vain lähimmille vai kannattaako puhua myös yleisesti. Haluan puhua tästä asiasta nyt julkisesti, sillä teen toistaiseksi julkista työtä. Olen aikanaan lähtenyt politiikkaan lukioikäisenä, nuorena ja reippaana ihmisenä. Lähdin, koska koin taustani sellaiseksi, että siitä selvinneenä on hyvä yrittää vaikuttaa asioihin ja auttaa muita. Tämä oli ja on edelleen, ainoa syy miksi lähdin politiikkaan. En koskaan arvannut, mitä kaikkea tuleva polku tuo tullessaan.

Olen päässyt kokemaan aivan uskomattomia asioita. Nähnyt maailmaa, saanut toimeentulon, tavannut mielettömän hienoja ja fiksuja ihmisiä ja oppinut valtavasti asioita. Sen lisäksi olen kokenut paljon vaikeuksia, hankalia tilanteita, häirintää, uhkaamista, pilkkaa ja vähättelyä.

Näissä hommissa pitää opetella ottamaan vastaan kritiikkiä ja vastaamaan siihen. Mielellään rakentavasti. Se on joskus vaikeaa, varsinkin jos elämässä on ollut kovin vähän ihmisiä, jotka olisivat opettaneet toimimaan näin. Valitettavan usein monella meistä on ollut elämässä vajetta ehjistä aikuisista, lähimmäisistä, turvallisista ihmisistä. Tämä näkyy yhteiskunnassa monella tapaa. Nykyään netti ja sosiaalinen media ovat helppoja alustoja ihmisille käydä purkamassa omaa olotilaa. Todellisuudessa tuska, jonka on itse kokenut, ei helpota sillä, että käy haavoittamassa tai nolaamassa jotakuta toista. 

On kiusallista huomata, että tyypillisimmät nettikiusaajat ovat miehiä. Keski-ikäisiä miehiä. Tämä ei ole yksi lisäsyyte keski-ikäisten miesten jo valmiiksi monella tapaa kritisoituun profiiliin, vaan tämä on fakta siitä rakenteesta, mikä nettikiusaamisesta on poimittavissa. 

Julmaa kritisointia, vähättelyä, haukkumista & kiusaamista puolustetaan koska 

A) Sananvapaus

Kyllä, olen tietoinen että sinulla on sananvapaus. Kyse ei aina ole siitä että kirjoittelu olisi varsinaisesti lainvastaista. (Välillä on) Vaan siitä ettei se ole inhimillistä.

B) Olet ansainnut sen

Ne, jotka lähtivät Perussuomalaisista ja perustivat uuden puolueen, ovat vastuussa omista ratkaisuistaan ja varmasti ymmärtävät myös sen, että osa ihmisistä on pettyneitä tähän tai hallitukseen linjauksiin. 

Minun on silti vaikea tavoittaa sitä, että kävisin itse vanhempana henkilönä haukkumassa jotakuta nuorempaa ihmistä, joka tekee yhteiskunnallisia asioita haastavissa olosuhteissa. Pohdin, mitä minun tarvitsisi kokea tai mihin tilanteeseen joutua, että lähtisin näin toimimaan.

Haluan pysäyttää teidät tämän äärelle. Kysyä, pohtia. 

Mistä tämä johtuu? Mitä voimme tehdä tälle? Miten minä voin auttaa? 

Miksi maassamme on iso joukko miehiä, jotka kokevat asiakseen tulla ahdistelemaan ja nolaamaan pärjäävää nuorempaa naista? Itselleni on kovin vieras ajatus, että kävisin kommentoimassa muiden profiileja tai päivityksiä vihan kautta. Ymmärrän hyvin, että osa ihmisistä kokee syvää pettymystä politiikkaa ja viranomaisia kohtaan. Siihen on oikeus ja kritiikkiä saa esittää. Olen itsekin pettynyt moniin asioihin. 

Olen 19- vuotiaasta asti joutunut kokemaan epäasiallista käyttäytymistä poliittisissa ympyröissä. Rumimpia juttuja en tule koskaan kertomaan. Nyt vaalien aikaan tämä asia on pinnalla. Moni ihminen tavoittelee julkista tehtävää ja laittaa itsensä likoon. Se vaatii rohkeutta ja sitkeyttä. Kaikki ehdokkaat eivät valitettavasti itse käyttäydy aina hyvin.

Uskallan silti väittää, että olen käyttänyt paljon aikaa ja kapasiteettia itsessäni siihen, että toimin ihmisiä kohtaan ystävällisesti ja rakentavasti. 

Välillä silti tuntuu, että ihmisten tietoisuutta siitä, miten politiikka ja valtio toimii, olisi lisättävä. Vihan kohdistaminen yhteen henkilöön tai ryhmään on harvoin ratkaisu.

Eikö aikuiset ihmiset näe mitään arvoa sillä, että myös naiset, nuoremmat polvet asettuvat ehdolle, ovat mukana politiikassa ym?

Eikö kannustamisella ole enää sijaa yhteiskunnassamme?

Toisten armottomuus vie kaikki voimat.

Olen silti iloinen ja kiitollinen siitä, että olen päässyt 21-vuotiaana kaupunginvaltuutetuksi, 27-vuotiaana eduskuntaan ilman rahoitusta tai ehjää taustaa.

Toimin 10 vuotta poliittisessa yhteisössä, jossa yritin rakentaa ja muuttaa asioita parempaan suuntaan. Kun aika tuli, oli lähdettävä. 31-vuotiaana perustin Suomeen uuden puolueen.

Tällä hetkellä olen 32-vuotias, ehdolla näissä eduskuntavaaleissa siksi, että mielestäni eduskunta kaipaa enemmän nuoremman polven edustajia ja ihmisiä, jotka haluavat kehittää politiikkaa ja toimintatapoja. Myöskään naisia ei ole liikaa. Koen myös osaavani työni ja uskon että minulla on annettavaa asioihin, sillä ymmärrän ihmisiä, heidän vaikeita tilanteitaan sekä haluan auttaa.

On kuitenkin todettava, että en tule tekemään tätä työtä ehdolla millä hyvänsä. Minulla on oikeus suojata itseäni, olla väsynyt, olla kestämättä systemaattista häirintää, jota tapahtuu varsinkin somessa. Uskallan myös sanoa, että nämä henkilöt ovat isolta osalta perussuomalaisissa tai heidän lähellään toimivia henkilöitä.

Ymmärrän tätä, sillä heillä on erityinen syy kokea hankalia tunteita. Haluan kuitenkin kertoa, että olen näiden ilmiöiden äärellä hyvin väsynyt. Teen kuusipäiväistä viikkoa ja olen eri välineiden kautta tavoitettavissa isoimman osan vuorokaudesta.

Kävipä vaaleissa miten tahansa, iloisin ja ylpein olen siitä, että olen selviytynyt näistä vuosista. Hallitusvastuun kantamisesta hyvin vaikeissa olosuhteissa. Uuden puolueen perustamisesta, siitä että laitan itseni likoon tilanteessa, jossa olen yksin istuvana kansanedustajana ehdolla alueellani.

Elämässä tulee aikoja, jolloin ei halua ylimääräisiä epäterveitä asioita elämäänsä.

Odotan innolla huhtikuun 14. päivää. Se on minulle valtava helpotus ja uusi alku.
Tulinpa sitten valituksi vielä eduskuntaan tai saadessani mahdollisuuden tehdä jotain muuta. Miten sitä voikaan 32-vuotiaana tuntea itsensä näin vanhaksi? Ehkä siksi, että on koko elämänsä katsellut enemmän tai vähemmän keskenkasvuisia ihmisiä. Auttanut, tukenut ja kantanut vastuuta.

Haluan kiittää kaikkia niitä kollegoja ja ihmisiä yli rajojen, jotka ovat tulleet kannustamaan tai tukemaan, ymmärtäneet että tilanne on poikkeuksellinen ja nähneet millaisia ilmiöitä tässä on mukana.

Tämä on kaikkien asia. Tämä ei ole vain minun kertomukseni. Tämä on tilannekuva suomalaisesta yhteiskunnasta. Kertomus siitä, että taustoista huolimatta kaikki on Suomessa mahdollista. Sekä siitä, että meillä on ihmisiä, jotka voivat pahoin ja purkavat sitä väärillä tavoilla. Sukupuoli, ikä ja pärjääminen asettavat meidät erilaisiin riskeihin.

Eduskunta voisi olla toimivampi


✔️ Toivoisin puolueiden kehittyvän tulevaisuudessa suuntaan, jossa ne edustavat pääpiirteissään asioita, jotka ovat tuoneet ihmiset yhteen.
Haluaisin kuitenkin että puolueiden sisällä olisi huomattavasti enemmän liikkumatilaa erilaisille ajatuksille ja ihmisille.

✔️Ryhmäkuria olisi vähemmän ja eduskuntatyö pohjautuisi enemmän asiantuntijuuteen. Siihen että kansanedustajat toimisivat oman valiokuntansa tai eri asioiden ammattilaisina.
Puolueen vaikutusvalta olisi vähäisempi.

✔️Näin eduskuntaan syntyisi aidompi ja vapaampi päätöksenteon kulttuuri.
Olisi hyvä että kansanedustajat toimisivat pääasiassa vain yhdessä valiokunnassa usean sijaan ja keskittyisivät sen alan asioihin huolellisesti.

✔️Toivoisin sellaista poliittista ja yhteiskunnallista kulttuuria missä ihmisiä ei luokiteltaisi niin pitkälle viiteryhmien pohjalta, vaan annettaisiin kaikkien olla moniulotteisia.

Jos kristillisdemokraatti haluaa tukea tasa-arvoista avioliittoa, se ei olisi ongelma. Jos vihreä haluaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, se ei olisi ongelma.
Esimerkkejä voisi keksiä lukuisia.

✔️Edelleen on liikaa ihmisten karsinointia ja karsastamista sen pohjalta että joku on erilainen eikä istu stereotypioihin.

✔️Uskallettaisiin antaa tukea yli puoluerajojen edustajille ja vähennettäisiin nokittelua.
Annettaisiin ihmisten hakeutua vapaammin toistensa seuraan, tehdä päätöksiä ja etsiä ratkaisuja yli rajojen.

✔️Sallittaisiin omissa ryhmissä paremmin monipuolisuus ja hyväksyttäisiin että kukaan ei ole puolueen suora jatke vaan kaikki ovat ihmisiä.

✔️Torpattaisiin vähemmän niitä jotka jäävät vähemmistöön näkemyksissään.

✔️Enemmistöpäätökset on hyvä toimintaperiaate.
Kun vaan annettaisiin ihmisten vapaammin päättää omat päätöksensä.

✔️Lisättäisiin vapaata vuorovaikutusta ja empatiaa eri tavoin myös päätöksenteossa. Eduskunnan tilat voisi esimerkiksi muuttaa sellaisiksi, että siellä olisi mahdollisuus vapaampaan vuorovaikutukseen ja kasvokkain olemiseen. Oltaisiin vähemmän vastakkain. Fyysisesti ja henkisesti.


Minä olen syyllinen

Olen seuraillut omissa mietteissäni vanhuspalvelu-keskustelua.

Jo aiempina päivinä minua häiritsi se että monet kansanedustajat jotka ovat vahvasti äänessä vanhusten puolesta, (mikä sinänsä hyvä asia) istuvat itse kaupunginvaltuustoissa päättämässä näistä asioista. Eli ulkoistamisesta ym.
Myös minä itse.

Eduskunta säätää lait ja jakaa toki resursseja, mutta kunnat järjestävät palvelut.
Viime hallitukset ovat kaikki kuitenkin joutuneet kohdistamaan leikkauksia kuntien valtionosuuksiin.
Edellinen hallitus missä myös SDP ja vihreät ym istui, leikkasi kunnilta suoraan miljardin. Nykyinen hallitus on tehnyt indeksijäädytyksiä.

Kuka on syyllinen?

Eduskunta vai kunnat?

Vai onko kenties niin, että kaikki ovat syyllisiä.

Valtiovarainministeriö kertoi vastikään jälleen madonluvut valtion taloudesta.
Muistamme toivottavasti kaikki, että kun nykyinen hallitus aloitti työnsä, oli talous taantumassa kahdeksatta vuotta peräkkäin, sekä työttömyysluvut korkealla.
Nämä asiat on saatu muutettua, mutta valtiovarainministeriön mukaan seuraavan hallituksen tulisi tehdä 2 miljardin edestä ”nopeavaikutteisia toimia” (käytännössä leikkauksia) jotta Suomen julkisen talouteen syntyisi vahvemmat puskurit ja julkinen talous olisi kestävämmällä pohjalla.

Tänä päivänä poliitikkona oleminen on sitä, että toimit millä tasolla tahansa, sinä leikkaat.

Tätä vaikeaa yhtälöä tulee jokainen hallitus ratkomaan myös jatkossa. Moni nykyinen opposition kansanedustaja on kuvauttanut innokkaasti itsensä aika monessa mielenosoituksessa hallituksen päätöksiä vastaan. Sen voi löytää edestään, kuten koulutuslupaus-keissi osoitti.

Tietysti on hankalaa jos toimet kunnassa ja eduskunnassa ovat ristiriidassa. Kuten tänään on tapahtunut.
Kansanedustajat esittävät hallitukselle epäluottamusta vanhustenhoidosta, siitä, mitä ovat itse kunnissa toteuttaneet.

Kansanedustajan on ylipäätään ongelmallista olla sekä eduskunnassa että kaupunginvaltuustossa.

Miksi sitten olemme?

Moni meistä on tullut ensin valituksi kaupungivaltuustoon ja sitten kauden ollessa kesken, eduskuntaan.

Osa meistä on silti ehdolla myös kuntavaaleissa uudelleen.

Syy on myös se, että ehdokkaita kuntavaaleihin ei ole aivan helppoa löytää. Varsinkaan sellaisia jotka ovat työelämässä tai perheellisiä. Opiskelijoita ja eläkeläisiä kyllä paremmin.

Valtuustoissa Suomessa on esim naisia n. 39%.

Toivoisin todella että sellaiset ihmiset joilla on pienikin mahdollisuus lähteä vaikuttamaan oman alueen asioihin, sen tekisivät.

Viime aikoina on kuitenkin enemmän ja enemmän tullut sellaista palautetta ihmisiltä että kunnanvaltuustojen työ on liian jankkaamista ja eduskunta ei vaikuta kovin mukavalta työpaikalta. Ilmapiiri on mennyt liian kovaksi.

Joten kun nyt koko ajan kaikkia päättäjiä haukutaan, niin kyllä minä toivoisin että ihmiset ottaisivat itsekin osaa yhteiskunnan päätöksentekoon.

Itse voisin jättää valtuutetun tehtävän ja toimisin sen ajan mieluusti seniorikaverina vanhuksille.
Tällä hetkellä olen kuitenkin yksin ryhmästämme valtuustossa, ja hoidan tietenkin tehtäväni kunnolla loppuun.

Pointtini on, että jaksettaisiin kysyä myös niitä syvempiä kysymyksiä siitä, miksi tehdään mitäkin päätöksiä ja miksi politiikka on mitä se on.

Moni tuntuu vain haluavan pienentää kansanedustajien määrää. Töitä on nytkin ihan jäätävä määrä. Silti seurataan lähinnä taksin käyttöä, tai siltä välillä tuntuu.
Tälläkin hetkellä moni luottamushenkilö myös kunnissa on jaksamisen äärirajoilla.

Se ei ole tietenkään mikään selitys mihinkään eikä oikeuta huonoja valintoja palvelujen järjestämisessä.

Mutta olisiko syytä silti miettiä miten saamme päätöksenteosta loogisempaa, laadukkaampaa, enemmän ihmisiä mukaan ja sitten vielä aitoa keskustelua maamme taloudesta ja väestön ikääntymisen aiheuttamasta tilanteesta?

Ja loppuun vielä, me kolme-nelikymppiset maksamme tällä hetkellä eniten veroja, käytämme vähiten palveluja, emmekä me välttämättä tule koskaan saamaan sellaista elintasoa mitä edeltävät polvet.

Me voisimme sanoa, presidentin sanoin,

Maksamme joko teidän valtiovelkanne tai teidän eläkkeenne,

mutta EMME molempia.