Moni haluaa nähdä meidän epäonnistuvan

 

Iltalehden uutisoinnissa 23.9.2017 oli vahvasti esillä Halla-ahon näkemykset puolueesta lähteneistä, sekä Tommi Parkkosen vinoileva näkökulma Sinisen tulevaisuuden tilanteesta ja puolueen rakentamisesta. Keskiöön hänen tekstissään nousi kuvailut: ”puolueprojekti tökkii pahemmin kuin ex-kansanedustaja (kok) Marjo Matikaisen sukset” sekä ”Sinisiä eivät tällä kertaa pelasta edes suomalaiskansalliset havut, sillä ei-vielä-puolueen hanke muuttua jo-pian-puolueeksi on ollut tahmeampi kuin Timo Soini osasi kuvitella, vaikka hillotolpasta kaiken tietääkin.”

Jostain syystä Timo Soinin urakehitys ja tehtävät näyttävät olevan täysin eri vertailuasteikolla muiden korkeiden poliittisten henkilöiden kanssa. Vaikka Jussi Halla-aho istuu Euroopan parlamentissa, joka on arvostettu poliittinen tehtävä ja niin kutsuttu ”hillotolppa”, ei tämä näytä herättävän kiinnostusta. Ei vaikka Halla-aho kuvitteli kykenevänsä johtamaan hallituspuoluetta Brysselistä käsin. PS:n nykyinen johtoporras, jossa kolmella neljästä on syyte tai tuomio, ei auttanut tilannetta.

Suomalainen journalismi on vapaata ja kriittistä, mikä on hyvä asia. Kukaan toimittaja ei ole jättänyt kirjoituksissaan Sinisestä tulevaisuudesta mahdollisuutta siihen, että Siniset saattavat yhtä hyvin myös onnistua. Tilanne josta lähdimme, on suomalaisessa politiikassa poikkeuksellinen, se vaati äärimmäistä paineensietokykyä sekä uskoa mahdottomaan, siihen että ilman merkittävää rahoitusta voi Suomessa vielä luoda uuden poliittisen liikkeen. Rakentaa uutta vaikka menetimmekin kaiken, pistää arvot uran edelle.

”Sininen tulevaisuus -puolueen hankehenkilön, hyödyllinen idiootti (ei ole minun keksimäni termi, Googlen mukaan jo Lenin tuollaisista puhui) Simon Elon alkuperäisen aikataulun mukaan 5 000 kannattajakorttia piti olla kerättynä elokuussa ja puoluekokous syyskuussa. ” Parkkonen jatkaa. En pidä siitä että toimittaja nimittelee epäasiallisesti. Hän yrittääkin kömpelöllä Googlehöpinällä sivuuttaa ilmaisunsa ilkeyden.

”Sinisiä paikallisyhdistyksiä on perustettu vasta kymmenkunta, kun tässä vaiheessa sellaisia pitäisi olla normaalitapauksessa jo useita kymmeniä. Vaan kun ei riitä innostuneita ja kiinnostuneita.” Parkkonen kirjoittaa, puhuen normaalitapauksesta, johon tilanteemme ei millään mittarilla mene. Parkkonen on ilmeisesti perustanut niin useita puolueita että osaa sanoa kuinka kauan kenttäorganisaation, yhdistysten, valtuustoryhmien ja piirien perustamiseen menee. Aikamoista tietotaitoa. Puolueemme hajoamisesta on reilu 3 kuukautta, kannattajakortit ovat lähes kasassa ja piirejä nousemassa hyvää tahtia yhdistyksineen ympäri Suomea.
Mediaa ja muita tahoja seuratessa voi tehdä johtopäätöksen, että moni haluaa nähdä meidän epäonnistuvan. Tällainen ajattelumaailma ei sovi yhteen niiden arvojen kanssa, joita Sininen tulevaisuus edustaa, sillä perustamme ajattelumme toivolle ja myönteisyydelle, haluamme nähdä ihmisten ja yhteisöjen onnistuvan. Jos olisin aikanaan uskonut gallupeihin ja tilastoihin, en olisi niissä tehtävissä missä olen nyt. Olen ollut rakentamassa yhtä puoluetta 3 %:n kannatuksesta hallitukseen, olen tehnyt matkan lähiöstä eduskuntaan, eikä mikään anna enemmän sisua kuin se, että kuulen vahingoniloa muiden sanoissa. Se muistuttaa siitä miten tärkeää on ponnistella tavoitteidensa eteen muiden pilkasta huolimatta. Kuten ystäväni Arno Kotro on ehdottanut, tulisi suomen kieleen tuoda uusi sana, vahingonsuru, sillä se sisältää paremmin sen mitä olemme kokeneet.

Sininen tulevaisuus toivottaakin kaikille itseensä ja muihin uskoville mitä parhainta tulevaisuutta. Ura ja menestys eivät ole mittari, vaan se että ihminen on vapaa. Vapaa ihmisistä ja yhteisöistä jotka ruokkivat vastakkainasettelua.

 

CFS-potilaiden kohtalo Valviran käsissä

 

Perinteisesti psykiatrisena sairautena pidetty CFS eli krooninen väysmysoireyhtymä ymmärretään lääketieteellisen tutkimuksen kehittymisen myötä fyysiseksi sairaudeksi. Sairaudenluonteen mukaisia uusia hoitoja on vanhan ajattelumallin mukaan vaikea ymmärtää. Käypä hoito -suositukset rajaavat ketä hoidetaan ja ketä ei. Potilaat, jotka tarvitsisivat yksilöllisesti räätälöityä hoitoa, jätetään hoidon ulkopuolelle.

Julkinen sektori ei riittävästi seuraa lääketieteellisen tutkimuksen kansainvälistä kehitystä eikä voi konsultoida kansainvälisiä asiantuntijakeskuksia. Olemme jättäytyneet asiassa kansainvälisten tiedeverkostojen ulkopuolelle.

CFS-potilaat ovat usein kokeneet jäävänsä ilman hoitoa tai että heidän oireitaan ei oteta todesta. Sairaudelle ei tällä hetkellä ole yhtenäisiä hoitosuosituksia ja moni taistelee tämän pahimmillaan täysin lamauttavan sairauden kanssa yksin.

Valitettavan usein potilaan kohtelu noudattaa seuraavaa kaavaa: mikäli terveyskeskuksessa verikokeissa ja muissa tutkimuksissa ei todeta mitään poikkeavaa, lääkäri turhautuu ja laittaa potilaan eteenpäin erikoissairaanhoitoon, jossa potilas saattaa kiertää useita erikoisaloja päätyen lopulta psykiatrin konsultaatioon. Kierroksen lopulla ”hoito siirtyy terveyskeskukseen”. Uusi kierros alkaa, rahaa kuluu, potilas uupuu jatkuviin lääkärikäynteihin ja tutkimuksiin ja hänen vointinsa huononee huononemistaan.

On kuitenkin potilaita, jotka ovat saaneet avun ja hoidon myötä työ- ja toimintakykyään takaisin. Valviran tekemän päätöksen mukaisesti tätä apua tarjonneen lääkärin Olli Polon toimilupa on nyt viety. Polon potilaat ovat todella hädissään ja moni pelkää tilansa pahenevan. Valviran tulisikin nyt nopeasti määrittää, mitä tapahtuu potilaille, jotka kokevat jääneensä oman onnensa nojaan. Mihin jatkossa ohjataan potilaat, joita Polo on ansiokkaasti hoitanut – kuinka turvataan heidän hoitonsa jatkuvuus? Mitä sairaudelle ja hoitosuosituksille tehdään?

Norjassa CFS:än tutkimukseen on ohjattu huomattavia taloudellisia panostuksia. Myös asenneilmapiiri on aivan toisenlainen kuin meillä: potilaat otetaan vakavasti. Heille on esitetty julkinen anteeksipyyntö kohtelustaan terveydenhoitojärjestelmässä.

Monen sairauden perimmäistä syytä ei tunneta (esim. MS), mutta silti niitä hoidetaan oireenmukaisesti. Miksi CFS:stä on tullut eriarvoinen sairaus, jonka hoitamatta jättämisestä ei joudu vastuuseen, mutta hoitamisesta joutuu?

Valvira esittää nyt hätäisesti vetoomuksen potilaiden hoidon järjestämiseksi ja samaan aikaan rankaisee lääkäreitä, jotka heitä hoitavat.  Mihin jatkossa ohjataan potilaat, joita Polo on ansiokkaasti hoitanut – kuinka turvataan heidän hoitonsa asiantunteva jatkuvuus? Miten saadaan maahamme hoitosuositukset, joista potilaat oikeasti hyötyvät?

Jotain on pahasti pielessä, kun julkinen terveydenhuolto ei hoida CFS-potilaita – eikä Valviran pelossa edes uskalla – vaan nostaa kädet pystyyn ja ohjaa yksityiselle. Kun yksityinen auttaa hyvin tuloksin ja potilas on tyytyväinen, yksityinen joutuu ongelmiin ja potilaan oireita lievittäneet hoidot keskeytetään. Tästä on järki ja inhimillisyys kaukana.

Kiusaamisen kimppuun lainsäädännöllä

Elokuussa lapset ja nuoret aloittivat jälleen koulutiensä. Lakialoitteeni kiusaajan siirtämisestä toiseen kouluun käsitellään eduskunnassa syksyllä. Sen on allekirjoittanut 101 kansanedustajaa. Käytäntö, jossa kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, lähettää väärän viestin siitä, kuinka kiusaamiseen tulee suhtautua.
Valtakunnallinen koulurauha julistettiin tänään 24.8. Sininen eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomiota koulukiusaamisen vakavuuteen ja vaatii toimenpiteitä sen vähentämiseksi. Kouluilla pitää olla selkeä velvoite puuttua koulukiusaamiseen. Lainsäädäntöä on selkeytettävä. On hyvin huolestuttavaa, että meillä on tapauksia, joissa kiusaamisesta tiedetään, mutta sitä ei saada loppumaan. Vaasan yliopiston vuoden 2013 Pelastakaa koulukiusattu! -tutkimuksen mukaan vain viidesosa koulun tiedossa olleista kiusaamistapauksista saatiin loppumaan.

Laissa ei ole säädetty tarkkoja toimia, joita kouluilta vaaditaan turvallisuuden takaamiseksi. Resurssit riittävään valvontaan, jälkiseurantaan ja esimerkiksi koulukuraattorien määrään on myös turvattava. Perusopetusasioissa oikeusjärjestelmä on liian hankala. Huoltajat eivät tiedä, mitkä asiat kuuluvat aluehallintovirastolle, mitkä taas tuomioistuimen toimivaltaan.
Puuttumisvelvoite on määriteltävä tarkemmin, se voisi olla esimerkiksi 2 kuukautta, jonka aikana kiusaamistilanne on saatava päättymään ja jälkiseuranta hoidettua. Jos asia ei kahdessa kuukaudessa ole ratkaistu, koulun vastuuhenkilöille tulisi seuraamuksia.

Haaveista ja hajoamisesta

Välillä sydäntä painaa ja hengittäminen on vaikeaa. Viime viikot ovat olleet kuin synnyintaistelu, kaikki on ollut pelissä, silti tiedän että jotain tästä syntyy.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä irtautuneet kansanedustajat ovat perustaneet Sininen tulevaisuus -yhdistyksen, joka viedään lähiaikoina puoluerekisteriin. Kannattajakorttien kerääminen on alkanut.

Sielu nostaa kriiseissä paljon pintaan, eri ihmiset näyttäytyvät eri tavalla. Jyväskylän puoluekokous näytti paljon.

Haaveeni tavallisena tyttönä olemisesta rikkoutui kauan sitten. Sen jälkeen en ole yrittänytkään olla tavallinen. Kyllä se silti voimille käy, jos joku heittää hiekkaa päälle koko ajan samalla kun koitat raivata tietäsi pintaan. Mutta jotakin reilua karmaa elämällä silti on. Se pitää nöyränä, ottaa pois ja antaa taas. Jatkuva kaivautuminen ylös hiekasta vahvistaa lihaksia. Joskus lihakset ovat henkisiä.

Sininen tulevaisuus -puolueen tehtävänä on toimia Suomen muutosvoimana hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden saavuttamiseksi. Tavoitteena on, että jokaisella yli sukupolvien on tasa-arvoiset mahdollisuudet kehittää itseään, ympäristöään ja yhteiskuntaa.

Haluamme esittää selkeitä ja ennakkoluulottomia vastauksia sekä uudistaa Suomea. Emme hyväksy minkäänlaista ihmisvastaisuutta.

Nimi kuvastaa vakautta, rauhaa, uudistusmielisyyttä, tuloksellisuutta ja isänmaallisuutta. Meillä on unelma ja tavoite.

Joskus unelman tekeminen todeksi vie sinusta kaiken, ei se muuten olisi unelma. Sielu repeytyy ja rikkoutuu palasiksi. Ihmiset tallovat niitä palasia minkä ehtivät, tajuamatta sitä. Vaikeaa on olla paljas ja luja, se meinaa viedä hengen.

Miksi sitä sitten haukkaa niin suuria unelmia? Siksi että ne ovat sinussa, kun tulit tähän maailmaan. Ne ovat osa polkuasi. Jos et kulje sitä, kuljet jonkun toisen omaa. Menestykseen ei ole hissiä. Täytyy ottaa portaat. Mutta kyllä sitä välillä, vaihtaisi poiskin.

Poliitikkoja ihaillaan ja vihataan. Mikä tässä tuntuu eniten? Kaikki.

Tiina Elovaara

kansanedustaja (Sininen tulevaisuus)