Rakentajia ja räksyttäjiä

Eduskuntavaalit lähestyvät. Lehtien mittarit työllemme tuntuvat olevan täysistuntosalissa käytetty aika, taksimatkojen sekä pidettyjen puheiden määrä. Onko hyvä kansanedustaja siis henkilö, joka istuu mahdollisimman paljon istuntosalissa, ajelee mahdollisimman vähän taksilla ja pitää maksimaalisen määrän puheita? Millaisia mittareita kansanedustajan työssä olisi hyvä olla?

Tärkeää on yhteistyökyky. Mitkään asiat eivät etene ilman taitoa toimia erilaisten ihmisten kanssa neuvotellen. Merkityksellistä on myös se, miten kollegat edustajan kokevat. Tämän selvittäminen voi olla äänestäjän kannalta tosin hankalaa.

Hyvä kansanedustaja on kriittinen. Hän uskaltaa arvioida omaa ja puolueen tekemistä avoimesti ja rakentavan kriittisesti. Hän esittää uusia ideoita ja ratkaisumalleja, ei tyydy ainoastaan puolustamaan olemassa olevaa. Keskeiset ominaisuudet kansanedustajan työssä ovat kärsivällisyys ja kyky empatiaan.

On poliitikkoja, jotka käyttävät ison osan ajasta provosointiin, lausuvat lähinnä negatiivisista tunteista käsin. Poliittinen profiili on rakennettu vihan varaan. Vastustetaan instituutioita ja viranomaisten toimintaa, asetutaan ennemmin poikkiteloin kuin tehdään yhteistyötä. Esitetään ongelmia muttei ratkaisuja. Räksytetään muttei rakenneta. Vastauksissa saatetaan sulkea ulos kokonaisia ihmisryhmiä, ei huomioida ihmisoikeuksia, kokonaisuuksia tai kompromisseja.

Tiedettä, hallintoa ja vähemmistöjä kohtaan esiintyvä kritiikki on joiltakin osin ymmärrettävää, kun huomioidaan ihmisten erilaiset kyvyt hahmottaa yhteiskuntaa ja ihmisyyttä. Onneksi puolueissa on myös ihmisiä, jotka sovittavat eri maailmoja yhteen, tekevät yhteistyötä kaikkien kanssa, mutta joutuvat äärimmäisen ristipaineen kohteeksi. He ovat usein pidettyjä yli puoluerajojen, mutta riskissä joutua kovan arvostelun kohteeksi omien keskuudessa.

Suomessa on ymmärrettävä kansalaisten tuntoja ja pettymyksiä paremmin. Yritän aina löytää keskitietä ja viedä näitä viestejä asiallisessa muodossa politiikan keskiöön, sekä sieltä keskiöstä takaisin kansan riveihin. Nyt tiedän että tehtävä on paljon vaikeampi kuin ymmärsin. Silti tehtävä on niin tärkeä, ettei sitä voi jättää tekemättä.

Julkaistu kolumnina Tamperelainen – lehdessä 5.1.2019

Naiset ja pienituloiset – teitä tarvitaan

2015 opis­ke­li­ja­na käy­tin vaa­li­kam­pan­jaan omaa ra­haa 20 eu­roa. Muu­ta ra­haa käy­tet­tiin noin 4 300 eu­roa. Pää­sin edus­kun­taan. Kam­pan­ja­kat­to pi­täi­si eh­dot­to­mas­ti saa­da, jot­ta en jää poik­keuk­sek­si. Pie­ni­tu­loi­sil­le tar­vi­taan ta­sa­ver­tai­suut­ta. Vaa­li­bud­je­tit voi­si ra­ja­ta mak­si­mis­saan 30 000 eu­roon. Tä­mä­kin on hy­vin suu­ri sum­ma. Edus­kun­ta­vaa­lei­hin käy­te­tään pa­him­mil­laan kym­me­niä tu­han­sia eu­ro­ja.

Jot­ta de­mok­ra­tia to­teu­tui­si, tu­li­si vaa­li­lis­toil­la ol­la eri­lai­sia ih­mi­siä. Aa­mu­leh­des­sä Pert­ti Ti­mo­nen kir­joit­ti: ”et­tä eh­dol­la tu­li­si ol­la myy­jiä, sii­voo­jia, sai­raan­hoi­ta­jia, ko­ti­äi­te­jä, köy­hiä, sink­ku­ja ja kir­kos­ta eron­nei­ta. Aka­tee­mi­sia sai­si ol­la kor­kein­taan nel­jä. Ää­ni­oi­keu­te­tuis­ta moni kär­sii di­a­be­tek­ses­ta, kor­ke­as­ta ve­ren­pai­nees­ta tai syö­väs­tä.” Edus­kun­nas­sa ovat ylie­dus­tet­tu­na hy­vä­tu­loi­set, mie­het ja kes­ki-ikäi­set. Myös työt ovat su­ku­puo­lit­tu­neet. Nai­set toi­mi­vat so­si­aa­li- ja ter­veys­va­li­o­kun­nas­sa enem­mis­tö­nä, mie­het ta­lous- ja puo­lus­tu­sa­si­ois­sa. Par­haat pää­tök­set syn­ty­vät si­ten, et­tä pöy­dän ym­pä­ril­lä on kai­ken ikäi­siä, eri taus­toil­la ja eri su­ku­puol­ta edus­ta­via ih­mi­siä. Täl­löin kes­kus­te­lu on ri­kas­ta ja nä­kö­kul­mat riit­tä­vän mo­ni­puo­li­sia.

Mi­ten edus­kun­ta voi­si pa­rem­min tu­kea nais­ten osal­lis­tu­mis­ta po­li­tiik­kaan? Te­ke­mäl­lä jous­to­ja per­heen ja työn yh­dis­tä­mi­ses­sä. Mo­nel­le nai­sel­le tämä on edel­leen kyn­nys­ky­sy­mys sii­nä, voi­ko läh­teä eh­dol­le tai hoi­ta­maan vaa­ti­vaa luot­ta­mus­teh­tä­vää. Lis­to­jen mo­ni­puo­li­suus riip­puu puo­lu­eis­ta. Mi­ten toi­min­taan saa­daan mu­kaan eri­lai­sia ih­mi­siä ja an­ne­taan­ko mah­dol­li­suuk­sia pie­ni­tu­loi­sil­le, vä­hem­mis­töil­le, eri ti­lan­teis­sa ole­vil­le ih­mi­sil­le. Täs­sä puo­lu­eil­la on pa­ran­ta­mi­sen va­raa. Po­li­tii­kan on­nis­tu­mi­ses­sa oleel­lis­ta on, et­tä puo­lu­ei­den ja ih­mis­ten vä­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus toi­mii. Il­mas­ton­muu­tok­sen tor­ju­mi­nen on hyvä esi­merk­ki sii­tä, et­tä lo­pul­ta tu­le­vai­suu­tem­me sa­ne­lee yh­teis­työ­ky­ky. Vas­tak­kai­na­set­te­lun es­tä­mi­nen on yh­teis­kun­nan tär­kein ja kes­kei­sin teh­tä­vä.

Julkaistu Tampereen Viikko – lehden kolumnina 3.1.2019

Nainen ehdolla eduskuntaan

Kriisit ja putoamiset kuuluvat elämään. Niistä opimme eniten. Epäonnistumisesta oppii enemmän kuin onnistumisista. Perustin Suomeen uuden puolueen vuonna 2017, yhdessä Sampo Terhon ja Simon Elon kanssa.

Matkan varrella olen saanut tietyiltä tahoilta viestejä joissa minut on yritetty murtaa.

”Odotamme päätöstäsi olla asettumatta ehdolle” – viestit ja erinäiset uhkaukset ovat tuttuja.

En koskaan lähtenyt politiikkaan tekemään uraa.

Siinä mielessä kesä 2017 ja Perussuomalaisten hajoaminen eivät olleet minulle katastrofi sellaisessa merkityksessä, että nyt ”ura on ohi.” Tärkeintä minulle on toimia mahdollisimman hyvin omien arvojeni mukaisesti. Tämä on kuljettanut minua läpi elämäni, sekä tietynlainen usko mahdottomaan.

Asetun ehdolle tiedostaen hyvin, että eduskuntatyö saattaa olla ohi kun kevät koittaa. Jos olisin koskaan elämässäni miettinyt todennäköisyyksiä, minun pitäisi olla nyt syrjäytynyt eikä kansanedustaja.

Onneksi tutuksi on tullut myös ihmisten kannustus ja tuki. Ihmisten välittäminen, ymmärtäminen ja tsemppaaminen.

Ehdokkuudesta ajattelen että nyt naisen on tehtävä se mitä naisen on tehtävä. Kävi miten kävi. Minä olen sitoutunut tähän ja me olemme sitoutuneet tähän. Tämä on nyt vietävä maaliin: aivan sama, onko henkilökohtainen äänimäärä sitten kolme ääntä vai kolme tuhatta ääntä.

Universumi ja kansa saa päättää. Olen hyvin iloinen vaikka jatkoa ei tulisi. Antaa polun muotoutua eteeni, vei se sitten minne vaan. Kaikki menee kuten on tarkoitettu. Politiikan ohessa minulla on opinnot, sekä muita haaveita, jotka kulkevat rinnalla. Pohdintaan on vaikuttanut myös terveys ja puoliso.

On kuitenkin todettava, että koska politiikkaan tarvitaan enemmän naisia, on tehtävä osansa.

Millainen ehdokas olen?

1.Haluan että politiikka on läpinäkyvää, ymmärrettävää ja siihen voi vaikuttaa.

Olen perustanut eduskuntaan ryhmän, Eduskunta 2030, jonka tarkoituksena on tavata yli puoluerajojen ja parantaa vuorovaikutusta sekä uudistaa politiikan käytäntöjä.

2. En ole puoluepoliitikko.

En usko puolueisiin, uskon ihmisiin.

3. Haluan uudistaa politiikkaa.

Haluan politiikantekijät parempaan vuorovaikutukseen keskenään.

4. Sydäntäni erityisen lähellä ovat nuoret, luonto ja kansainvälisyys.

Haluan tehdä kaikkeni estääkseni ympäristön ja ilmaston tuhoutumisen.

5. Politiikassa toimiessani keskityn tasa-arvo asioihin:

kaikkien ihmisten tasa-arvoon.

Sinisistä:

Sinisissä parasta on, että se on uusi puolue joka on vasta rakentumassa. Siihen voi vaikuttaa.

Siniset ovat puoluekartalla keskelle sijoittuva, eturyhmistä irrallinen ja yksilöiden vapautta korostava puolue.

Haluamme uudistaa politiikkaa ja sen rakenteita.

Arvostamme ihmisten erilaisuutta ja yhteistyötä yli puoluerajojen.

Ainoa eturyhmämme on Suomen kansa.

Sisuviisumi ahkerille maahanmuuttajille


Olen jättänyt lakialoitteen, jossa ehdotan että oleskelulupaa hakevilla maahanmuuttajilla olisi mahdollisuus osoittaa oleskelukelpoisuutensa aktiivisen ja onnistuneen kotoutumisen perusteella, ja heille voitaisiin myöntää niin sanottu sisuviisumi.

 Yhteiskuntaan sopeutuminen vaatii oleskelulupaa hakevalta henkilöltä motivaatiota ja kovaa työtä. Suorittamalla yhteiskunnan velvoitteita kuten kielen opiskelua, aktiivista työnhakua ja rikkeetöntä elämää tulisi oleskelulupaa hakevalla olla mahdollisuus osoittaa nämä onnistuneen kotoutumisen meriitit. Osoittamalla sisukkuutta esimerkiksi kielitaidon, työnteon tai opiskelun kautta, voisi saada sisuviisumin.

Tällä hetkellä turvapaikkamenettelyssä ei arvioida, minkälaisia töitä tai koulutusta hakija on suorittanut. Pidän yhteiskunnan varojen hukkaamisena sitä, että motivoituneet ja aktiiviset ihmiset karkotetaan pitkän hakuprosessin päätteeksi huomioimatta heidän saavutuksiaan ja sitoutumistaan.

Esimerkiksi suomalaisen lukion suorittanut oleskelulupaa hakeva opiskelija on aktiivisesti kouluttautunut suomalaisen yhteiskunnan asettamien koulutustavoitteiden mukaisesti. Suomalaista lukiota ei voi suorittaa, ellei opettele kieltä. Opiskelun yhteydessä muodostuu siteitä, jotka edesauttavat maahanmuuttajataustaisen tulevaisuutta Suomessa.

Jos henkilö saa karkotuspäätöksen, on Suomen yhteiskunnalta mennyt käytännössä valtion varoja hukkaan, kenenkään hyödyntämättä niiden maksimaalista potentiaalia. Tavoitteena tulisi olla, että tunnistamme tehokkaammin maassa jo asuvien maahanmuuttajien työvoima- ja osaamispotentiaalin jo kotoutumisen aikana.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan turvapaikanhakijoiden potentiaali ymmärretään,mutta ministeriön piiriin henkilö tulee vasta, kun oleskelulupa jo on. Ehdotetulla pykälän muutoksella henkilöä voitaisiin tarkastella jo aiemmin: ”Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos sen epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneidensiteiden, aktiivisen ja onnistuneen kotoutumisen tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.”