Herkkyys ei ole heikkoutta

Monesti ihmisen herkkyyttä käsitellään silkkihansikkain, varoen, joskus hieman säälienkin. Herkkä ei kovassa maailmassa pärjää. Olen saanut kuulla erityisen paljon varoituksia toimimisesta politiikassa. ”Oletko sä vähän liian herkkä sinne? Kestätkö sä siellä?”

Tämä on puheenvuoro herkkyyden puolesta. Tämä on niille, jotka tuntevat syvästi, elävät sydän auki, alttiina haavoille. Mitä vikaa haavoissa on? Mitä vikaa on siinä, että aistii ja tuntee paljon? Uskon että moni ihminen on tällainen. Olemme hirvittävän intuitiivisia olentoja. Jostain syystä tämä ominaisuus on suljettu ulos yhteiskunnastamme. Tunteita ei saa tuoda julkisille paikoille, työpakoille, kouluihin, kaduille tai välttämättä edes perheen sisälle. Suomalaiset pitävät hillitystä ja hallitusta. Paitsi humalassa. Silloin patoutuneet tunteet virtaavat valtoimenaan. Tilastot humalajuomisesta ja vahinkokäyttäytymisestä pysäyttävät.

Tunteilu on naisten juttuja, toteaa äijät. Mutta onko? Miksi sitten juuri miehet, juovat niin paljon? Miksi juuri miehet, surmaavat humalassa, tunteiden vyöryessä yli? Miksi meillä pitää turruttaa niin paljon, sekä vaikenemalla selvin päin, että pakenemalla humalaan? Pakopaikkoja on toki muitakin.

Herkkä ei ole heikko. Herkkä on vahva tuntija, sekä mahdollisesti myös tulkitsija. Herkkä aistii ja monesti purkaa tunteensa, joko kyynelin, sanoin, teoin. Väitän että upeimmat puheet, taideteokset, kirjat, elokuvat ja saavutukset on saatu aikaan nimenomaan tunteiden kautta. Intohimosta, palosta, tahdosta. Mutta myös rohkeudesta olla piittaamatta siitä, mitä muut ajattelavat, päätöksestä että minä teen nämä tunteeni näkyviksi.

Olen huomannut että herkkä pärjää politiikassa. Joskus se, että sanoo ääneen sen, että minulla ei ole vastausta, minä en tiedä, tai vilpittömästi kysyy asiaa jota muut eivät kehtaa kysyä, riisuu muutkin aseista. Aukeaa neuvotteluyhteys. Se että uskaltaa kysyä kun ei tiedä tai sitten puhua niiden puolesta, jotka herkkyytensä vuoksi ovat yhteiskunnan paitsiossa, onkin vahva ase. Sillä ne, jotka istuvat lähipubissa, ne jotka ovat kodittomia, ne jotka ovat juoneet palkkapussinsa, ne jotka ovat joutuneet jäämään työelämästä masennuksen vuoksi, ne jotka ovat sairastuneet yhteiskunnan kovuudesta, ovat monesti niitä kaikkein herkimpiä. Ja samalla kaikkein voimakkaimpia, sillä he ovat tunteneet vahvasti. Sitä vain ei ole sallittu, ymmärretty, hyväksytty. Hiljaa syntyy syrjäytymisen kulttuuri. Ne, jotka ovat kyenneet luomaan herkkyydestään jotain, saaneet sen näkyväksi, tehneet siitä jotain, ovat monesti myös menestyneet. Kuitenkin menestyjissä on paljon juuri niitä kaikkein kovimpia, tunteiden ulkoistamisen mestareita, kyynärpäiden käyttäjiä, voittajia.

Minä en ole voittaja. Minä olen herkkä. Aion silti pärjätä. Sillä joskus se, ettei tao nyrkkiä pöytään, vaan uskaltaa näyttää itsensä, paljastua, tietämättömäksi, kipeäksi, tuntevaksi, riisuukin muut aseista, paljon voimakkaammin, kuin nyrkki.

Kaikki herkät, olkaa lujia. Tehkää kyvystänne suoja, tarvittaessa ase. Sillä kovassa maailmassa pärjää vain, jos uskaltaa pysyä herkkänä.

Jätä suosituksesi:

Loading Facebook Comments ...

  5 comments for “Herkkyys ei ole heikkoutta

  1. marja salonen
    28.5.2014 at 19:24

    Hyvä kirjoitus, juuri tällainen olen. Herkkä ja vahva…

    • Tiina Elovaara
      1.6.2014 at 16:25

      Se on hyvä yhdistelmä, mitä ihmisenä oloon tulee.

      Terkuin Tiina

  2. Nimetön
    21.7.2014 at 23:21

    ”Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta.” – olen siis samaa mieltä! Voisitko alkaa ajamaan sitä Tabermanilta kesken jäänyttä rakkausloma-asiaa sitten eduskunnassa, kiitos. Rakkaudella, Peter Pan <3

  3. Jonna
    5.10.2014 at 15:52

    Olen aika herkkä äänensävyille ja sanattomalle viestinnälle. Jos joku puhuu sinänsä asiallisesti, mutta äänensävy on töykeä, ahdistun siitä. Sama vaikutus on kovaäänisellä puheella. Isoon ääneen esitetyt pyynnöt tuntuvat käskyiltä. Tuntuu ettei toisella ole aikaa odottaa, että saan yhden asian tehtyä loppuun. Esimerkiksi keskeytetty lukeminen ärsyttää. Sanon, että luen johonkin sopivaan kohtaan ja teen pyydetyn asian vasta sitten, vaikka toinen olisi kuinka kärsimätön.

  4. 16.12.2014 at 19:22

    Kari

    Hyvä kirjoitus Tiina vaikka en sinua tunnekkaan.

    Kadehdin aikoinaan kovia ihmisiä koska he menivät elämässään sinne minne halusivat, tekivät mitä halusivat ja vaikuttivat aina jonkinlaisilta menestyjiltä.
    Ja näin usei olikin. Mutta moni, turhan moni maksoi loppujen lopuksi kovaa hintaa tuosta tavasta tehdä asioita. esimerkiksi ihmissuhde rikkoja monilla tahoilla.

    Itse olen herkkä jota olen aina ollut halusin sitä tai en. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä tuosta herkästä ihmisestä joka tuntee, tekemisessä, kokemisessa. Herkkä ei tuhoa siltoja perässä eikä suututa ympäristöään vaikka onkin määrätietoinen. Kun tulee vaikka töihin, pystyy jo aistimaan mielialoja tyäkavereissa,
    Ja tietää miten pitää esittää asiansa ettei prpvosoi jo aamusta sitä huonotuulista kaveria. Herkällä on myös tuo taiteellisuus aina läsnä.
    Taiteiliat ovat useasti vaativia sekä halutessaan määrätietoisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.