Itsetunnosta, kivusta ja rohkeudesta

Sain olla mukana Jaana Villasen uudessa kirjassa Uskalla – joka julkaistiin tänään kansainvälisenä naistenpäivänä 2017. Koko kirjan tuotto menee Naisten Pankin varainhankintaan, jonka avulla synnytetään naisille ammatteja.

Kirjassa käsittelimme seuraavia teemoja, jotka on koottu alle. Teksti osittain haastattelun muodossa.

 

Kriisi on mahdollisuus

”Se, miten ihminen käsittelee negatiiviset tunteet, on keskeisintä siinä, miten paljon onnellisuutta ihminen omaan elämäänsä voi saada. Onnellisuus ja myönteiset asiat ovat mielestäni sivuseuraamus siitä, miten ihminen selviytyy omista negatiivisista kokemuksistaan ja tunteistaan”, katsoo kansanedustaja Tiina Elovaara. ”Näitä toki tarjoillaan eri ihmisille eri määrä, mutta ne kuuluvat vääjämättä jokaisen meidän elämään.”

Elovaaran mukaan kohdatessaan vastoinkäymisiä ihminen kokee helposti epäoikeudenmukaisuutta, vihaa, pettymystä tai päätyy ajattelemaan ”miksi minä?” Tämä on toki luonnollista, mutta tarkasteltaessa asioita isommasta ikkunasta, laajemmasta perspektiivistä, huomaamme, että meidän kaikkien elämään kuuluvat vaikeudet. Mitä nopeammin ihminen pääsee jaloilleen negatiivisesta, jopa itsesääliin taipuvasta ajatuksesta, sitä paremmin hän tokenee vastoinkäymisestä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita Elovaaran mielestä negatiivisten tunteiden torjumista eikä heikkouden kieltämistä, vaan päinvastoin.

Vastoinkäymisiä tulee koko ajan, niitä ei voi pelätä. Jos ihminen pelkää niitä, hän ei pääse eteenpäin koskaan. Sen sijaan tulisi ajatella, että vastoinkäymiset kasvattavat. Jos sinua ei ole koskaan jätetty, tai et ole muuten ajanut miinaan, ihminen ei välttämättä ole vielä silloin mitoittanut itselleen sopivia riskejä, koska kyky nähdä, mitä kestää, kasvaa myös epäonnistumisien ja kriisien myötä.

Ihmisen omavoimaisuus on tiukassa, ja jostain syystä negatiiviset tunteet, jotka ihmiselle nousevat pintaan, pyritään helposti piilottamaan. On oltava jokin ihminen tai tapahtuma, joka saa ihmisessä aikaan muutoksen mahdollisuuden, joskus se voi tulla vaikka ”pakon alla”. Ihmiselle tulee omalle kohdalle jotain niin musertavaa tai jokin myönteinen asia, kuten rakkaus tai vanhemmaksi tuleminen, jonka avulla ihminen ymmärtää, että hänen tulee tehdä jotain enemmän itsensä eteen.

Muutoksen voi kriisitilanteessa saada aikaan myös toinen ihminen, joka uskaltaa kävellä ihmisen kipeään huoneeseen. Kun kunnioitamme ihmisen yksityistä tilaa erittäin paljon, saatamme aiheuttaa sen, että jätämme välillä hyvinkin ratkaisevia asioita sanomatta tai tekemättä.
Suora puhe tulisi tehdä aina välittämisestä käsin, ettei ihminen haavoitu ongelman esiin tuomisesta liikaa.
Uskalla olla heikko

”Minulle suurinta vahvuutta on, että ihminen uskaltaa olla heikko. Uskon, että kun heikkous on valjastettu osaksi ihmisen omaa minuutta, syntyy kestävää toipumista”, korostaa Elovaara.

”En usko pinnistelyyn, missä laitetaan (negatiiviseksi koetut) asiat pinnan alle ja pidetään niitä siellä kaikin voimin. Sen sijaan uskon, että putoamalla omaan tilanteeseen kokemalla, suremalla ja uskaltamalla kokea kaikki omaan elämään liittyvät tunteet, voi aidosti päästä elämässä eteenpäin. Tämä ei tarkoita niihin jäämistä, niissä vellomista eikä niiden kieltämistä – vaan sitä, että ne otetaan osaksi elämää ja jokaisesta kriisistä opimme jotain itsestämme. Voimme toisin sanoen kehittää itsetuntemustamme kriisien ja vastoinkäymisten kautta. Tämä luo pohjaa sille, että niitä voi tulevaisuudessa myös jossain määrin välttää.”

Tiinan mukaan yhteiskunnassa ei vielä ole välttämättä ymmärretty sitä, kuinka paljon ihmisessä on voimaa liikkua sekä negatiiviseen että positiiviseen suuntaan. Valitettavan usein traumat ja negatiiviset kokemukset ohjaavat ihmisten elämää paljon enemmän kuin mitä he itsekään tiedostavat. Saavuttamalla tietoisuuden, voi ihminen aidosti muuttaa elämäänsä. Se, että ihminen tunnustaa itselleen olevansa heikko, onkin vahvuutta. Vahvuus ei vaadi korostamista ja vahvuuteen nojaaminen väärällä tavalla voikin olla jopa vaarallista.

Ensimmäinen asia, mikä auttaa ihmistä eteenpäin, on uskaltaa myöntää itselleen, ettei pysty yksin ratkaisemaan asiaa. Seuraava askel on pohtia, kuka ja miten voi tässä auttaa. Ihminen voi saada apua ja tukea, jos hän itse kokee, että tarvitsee niitä – ja uskaltaa myöntää sen itselleen. Ensimmäinen askel on oman voimattomuuden tunnistaminen ja tunnustaminen. Tämä on kuitenkin edelleen hieman tabu, koska katsotaan, että ”ihmisen tulee pärjätä ja olla itsellinen”.

 

Itsetunto

”Itsetunto on elämänpituinen projekti. Ihmisellä tulisi aina olla uskallusta katsoa elämää eteenpäin”, rohkaisee Elovaara. ”Usko, että kelpaat sellaisena kuin olet. Älä sorru ajattelemaan, mitä kaikkea sinun tulisi olla, vaan pyri elämän todeksi jotain sellaista, mitä itse haluat. Kun hyväksyt itsesi ja oma osaamisesi oivallat, ettei sinun ei tarvitse päihittää ketään.”

Tiina uskoo, että nainen voi omilla taidoillaan ja kyvyllään saavuttaa minkä aseman tahansa. Valitettavan usein matkan aikana kuitenkin paljastuu rakenteet. Naisen tulisi olla valpas ja huomata, jos esteitä alkaa muodostua, tuomalla esteet näkyväksi ja muistaa silloinkin, että riität. Tämä vaatii tosi vahvaa tietoisuutta ja asioiden rationaalista, ulkopuolelta tarkkailemisen taitoa. Tämä on äärimmäisen hankalaa, jos nainen toimii haasteellisissa tehtävissä.

Naiset elävät edelleen rakenteissa, jotka ylläpitävät naiseuteen ja naisena toimiseen lasikattoja. ”En aidosti ollut aikaisemmin käsittänyt tätä”, toteaa Elovaara. ”Naiset ovat joutuneet noin 2000 vuoden ajan tekemään töitä tullakseen tasa-arvoiseksi miesten kanssa. Vasta sitten, kun nainen ymmärtää, että hän kelpaa sellaisenaan ja edellyttää ympäröivältä yhteiskunnalta sen mukaista käyttäytymistä.
Naisia vaivaa ylivastuullisuus, huono omatunto ja naisen puhetta ja kehoa ei oteta niin vakavasti kuin miesten. Nämä voivat olla hidasteta, mutta nämä eivät ole esteitä. Älä anna kenenkään kyseenalaistaa sinun taitojasi tai kykyäsi. Älä anna kenenkään tehdä sitä toisellekaan.”

 

Rohkeus
”En itsekään meinaa aina uskoa sitä, että ”I did it”, Tiina Elovaara pohtii.

”Minulle rohkeus on uskallusta tehdä itselleni tärkeitä asioita. Uskon, että kyky katsoa eteenpäin syntyy periksiantamattomuudesta, negatiivisten tunteiden sietokyvystä ja niiden käsittelytahdosta, unelmista, johon lisäksi siihen tarvitaan absurdiakin, lapsenomaista riskinottokykyä ja haaveilua.” Tiina myös kertoo, että jos hänelle olisi etukäteen esitetty tilastot lapsena tai nuorena, kuinka vaikea juttu on päästä etenemään uralla niistä olosuhteista eduskuntaan, ei hän olisi tehtävässä, missä hän nyt toimii.

Tiina uskookin, että on olemassa jotain enemmän kuin faktat. Siitä voidaan puhua joko kohtalona tai tuntemattomana tekijänä, joka auttaa ihmistä vaikeissa tilanteissa. Valitettavan usein ihminen sulkee pois paljon sellaista mahdottomuuteen uskomista, hukaten samalla unelmia ja uskoa ihmiseen. Ihmisten silmien edessä on koko ajan esimerkkejä siitä, että ihmiset pystyvät uskomattomiin asioihin. Olemme enemmän kuin osiemme summa.

”Universumi auttaa, kun haluat ja tarvitset jotain vahvasti. Kun oivallat, mihin suuntaan sinä haluat ja sinun tulee mennä. Vaikka kukaan muu ei uskoisi ja vaikka siihen pyrkiminen yritettäisiin sinulta kieltää, uskalla mennä sitä kohti, jos koet, että se on sinun kohtalosi. Kysymys on itsensä löytämisestä. Kun löydät itsesi, sen jälkeen sinun tulee elää oman elämäsi näkymä todeksi. Silloin alkaa tapahtua uskomattomia asioita.”

”Naisten asia tulee minulle koko ajan isommaksi ja tärkeämmäksi.” Hänen mukaansa jokaisen naisen tulisi tehdä itselleen selväksi, millaiset ovat ne rajat, mitkä hyväksyy omalla kohdallaan.

”Naiseutta ei saisi häivyttää ja jokaisen naisen tulisi tulla tietoiseksi epäreiluista rakenteista, koska siten on mahdollista muuttaa asioita. Jokaisen naisen vastuulla on osoittaa, ettei hyväksy vääränlaista vitsailua itsestään tai tekemisestään. Puolusta nais-sukupuolta. Huomaa, jos sinuun kohdistetaan kommentti, mikä sinua häiritsee”, päättää Tiina.