Keski-ikäiset naiset – yhteiskunnan voimavara

Keski-ikäiset naiset. He jotka ovat mahdollisesti hoitaneet lapsensa, omat vanhempansa ja sitten lapsenlapsia.

He jotka ovat sinnitelleet läpi hankalien vuosikymmenten, taistellen läpi lasikattojen ja sovinismin.

He jotka ovat yhdistäneet perheen ja työelämän, toimineet vapaaehtoisina ja huoltaneet lähimmäisiään. Käyttävät vähän aikaa itseensä ja paljon aikaa muihin.

Suurkuluttavat kulttuuria, kirjallisuutta, museoita, teattereita ja orkestereita.

Käyvät äänestämässä ja ajattelevat ihmisten ja luonnon hyvinvointia.

Saattavat edetä työurallaan, lähteä politiikkaan, kamppailla siellä tasavertaisuudesta.

Heitä on paljon. Heistä puhutaan vähän.

He ovat yhteiskuntamme voimavara. Elämänkokemusta on kertynyt, työelämää vielä jäljellä. Valokeila vain harvoin osuu heihin.

Olen seurannut politiikassa naisten toimintaa ja kohtelua. Toisaalta naisia arvostetaan ja halutaan tukea, käytännössä tämä sitten monesti jää vähemmälle. Miehiä ja yhteisöjä tulee usein muistuttaa tasa-arvon asioista. Ei kaikkia, mutta liian monia. Kyse ei ole pahantahtoisuudesta tai tahallisesta syrjinnästä, monesti kyse on tietämättömyydestä, huomaamattomuudesta, tiedostamattomasta toiminnasta.

Moni nainen tekee pitkää ja kapeaa uraa. Mitä tarkoitan? Tarkoitan että naiset ovat monesti ahkeria puurtajia, herkemmin olosuhteisiin tyytyviä.

Kun seuraan tämän hetken politiikasta ja yrityselämästä kertovaa uutisointia, nousee sieltä tietty klisee esiin. Näkyville nostetaan miehiä ja nuoria naisia.

Älkää ymmärtäkö väärin, on hyvä että nuorille suodaan mahdollisuuksia. Kuulun tähän ryhmään itsekin. Silti ihmettelen välillä, miksi puolueet, yritykset ja media tuntuvat keskittyvän enimmäkseen uusiin tekijöihin tai vanhoihin konkareihin.

Koska valokeilaan ja näkyville paikoille nostetaan osaavat ja kokeneet, keski-ikäiset naiset?

Esimerkkejä:

SDP. Olen pohtinut että mistä johtuu osaavan ja kokeneen Tytti Tuppuraisen jääminen vähemmälle huomiolle? Tuppurainen on kansainvälinen osaaja, kokenut, ahkera ja loistavassa iässä. Hän on edustava ja yhteistyökykyinen mutta tuntui jäävän miesten ja muiden varjoon SDP:n pj-kisassa. Myös Jutta Urpilainen on tällä hetkellä yksi ”valtiomiesten” tähtikaartista. Arvostetaanko häntä riittävästi, varsinkin kaiken mahdollisen läpikäyneenä edustajana?

Kokoomus. Ei naista puheenjohtajana. Ei koskaan. Sata vuotta vierähtänyt ilman että nainen pääsee johtamaan puoluetta. Kokoomukseen on rakentunut sisäinen lasikatto joka huutaa olemassaoloaan, mutta mitään ei tehdä. Nuoria mieskykyjä nostetaan eri tehtäviin jatkuvasti. Entä ne kokeneet keski-ikäiset naiset?

Vihreät. Tasa-arvo näkyy heillä, mutta kaipaisin silti politiikan eturiviin myös vanhempaa polvea naisista. Satu Hassi, Tuija Brax, Tarja Cronberg? Kokemusta ja näkemystä löytyy.

Keskusta. Siniset. Vasemmistoliitto. Perussuomalaiset.

Sama juttu.

Tämä ei ole nuorten ja vanhempien välinen vastakkainasettelu. Tämä on puheenvuoro siitä, että minua häiritsee se, että esille ei nosteta kokeneita naisia. He ovat monesti valtava voimavara. Tehneet pitkän matkan ja päivän.

Kiitos heille.

Tarvitsemme teitä kokeneet naiset. Olette olleet korvaamattomia, olette kiinnostavia, olette osaavia ja olette kauniita.