Kiitos hyvistä hetkistä, Perussuomalaiset

Siivoilin kaappia ja sieltä löytyi tuulitakki jossa oli PS-logo.

Kulunut puolitoista vuotta puolueen hajoamisen jälkeen on ollut raskas ja vapauttava. Näitä molempia tunteita.

Juuri nyt päällimmäisenä on kiitollisuus.
Yli kymmenen vuotta sitten lähdin mukaan verrattain uuteen puolueeseen, joka kriittisyydellään puhutteli silloin n. parikymppistä, lähiössä kasvanutta, elämän nurjia puolia nähnyttä Tiinaa.

Perussuomalainen puolue ei tuolloin ollut profiililtaan vielä jyrkän maahanmuuttokriittinen. Toiminta alkoi huoltoasemilla kokoontuen. Vasta myöhemmin saimme tilat, kannatusta, mutta myös kasvavan sisäisen ryhmän äärimmäisen kriittisiä ihmisiä. Heidän henkinen johtajansa oli Jussi Halla-aho.

Puolue kasvoi kymmenen vuoden aikana nopeasti ja räjähdysmäisesti. Kun liityin, kannatus oli 2% luokkaa. Vuonna 2011 tapahtui ”jytky”, eikä puolue nopean kasvunsa vuoksi ehtinyt säilyttää sisäistä tasapainoaan.

Vuosi vuodelta osa jäsenistöstä alkoi esittää entistä suorempia näkemyksiä, koskien viranomaisia, maahanmuuttoa, mutta myös niitä kohtaan, jotka puolueen sisällä toivoivat eri tyyppistä linjaa.
Tiedettä, hallintoa ja vähemmistöjä kohtaan esiintyvä kritiikki oli joiltakin osin ymmärrettävää, ottaen huomioon ihmisten rajalliset kyvyt hahmottaa yhteiskuntaa ja ihmisyyttä. Silti olin hyvin monesta asiasta eri mieltä, toin sen aina esiin ja otin loan vastaan sekä ulkomaailmalta koskien puoluetta, sekä puolueen jäseniltä koskien toimimistani ulkomaailmassa näiden teemojen osalta.

En ole ainoa joka näin tekee. Lähes kaikissa puolueissa on tälläisiä ihmisiä, jotka yrittävät sovittaa eri maailmoja yhteen, tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa, mutta jotka joutuvat äärimmäisen ristipaineen kohteeksi. Nämä ihmiset ovat usein pidettyjä yli puoluerajojen, mutta ovat riskissä joutua kovan arvostelun kohteeksi omien keskuudessa.

Pitkään ja edelleenkin ajattelin että Suomessa on ymmärrettävä kansalaisten tuntoja ja kokemuksia näiden pettyneiden kansalaisten osalta paremmin. Yritin aina löytää keskitietä ja viedä näitä viestejä asiallisessa muodossa politiikan keskiöön, sekä sieltä keskiöstä puolueen riveihin. Nyt tiedän että tehtävä on paljon vaikeampi kuin ymmärsin.

Minua on aina arvosteltu erilaisuudesta, niin kauan kun olen toiminut politiikassa, minusta on levitetty monenlaisia huhuja.
Tyypillisin niistä on, että olen aina loikkaamassa. Koko kymmenen vuoden ajan olen ollut loikkaamassa jonnekin. Ilmeisesti profiilini, naisena, nuorempana ja liberaalimpana on oikeuttanut ikuisen spekulaation siitä että kuulun todellisuudessa milloin vihreisiin, demareihin, kokoomukseen tai vasemmistoliittoon.

Tämä spekulointi ei minua sinänsä häiritse, paitsi silloin kun se on viety pahansuovaksi, painostavaksi, mitätöiväksi tai tahalliseksi väärän tiedon levittämiseksi.

Vuodet perussuomalaisissa olivat opettavaisia. Sain paljon mahdollisuuksia (tosin sain myös ääniä, jolloin mahdollisuuksia oli annettava) sekä minulla oli aina syvä ja todellinen tahto kehittää puoluetta, rakentaa siltoja ja uskoa tulevaisuuteen.

Jossain kohtaa asiat kävivät silti liian raskaiksi ja puolueen henkinen hyvinvointi alkoi kärsiä liikaa. Silloin oltiin jo liian pitkällä sellaisella tiellä, joka johti vain puolueen hajoamiseen.
Se ei ole kenenkään yksittäisen henkilön syytä. Se ei ole maahanmuuttovastaisten tai maltillisempien syytä.

Sisälle oli kasvanut kaksi liian erilaista ryhmää ja ajattelutapaa.

Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä perussuomalaisten kautta opin. Olen monta kokemusta vahvempi ja sain puolueelta paljon. Todellista poliittista kotia minulle on aina edustanut enemmän ne ihmiset jotka nyt kuuluvat Sinisiin. Heidän kanssaan joko nousemme tai kaadumme. Parhaamme olemme tehneet.

Minulla on edelleen ystäviä perussuomalaisissa. Toivon heistä monelle menestystä ja kaikkea hyvää. Tälläisiä ihmisiä ovat mm. ne ihmiset joiden kanssa tein vuosia yhdessä töitä Tampereella. Erityiskiitoksen ja terveisen lähetän Lassi Kalevalle sekä Ossi Aholle. Olen aina tullut hyvin toimeen myös Sakari Puiston kanssa.
Kaiken kaikkiaan yhteistyö kuntatasolla pelaa hyvin koko PS-valtuustoryhmän kanssa, olen puolueen eron jälkeen hakenut pölkkyjä Teiskosta mainion Jani Moision luota ja toivon näiden ihmisten kannattelevan sitä perussuomalaista perintöä jota pidän hyvänä.

Eduskuntavaalit lähestyvät, en ole tehnyt päätöstä omasta ehdokkuudestani.
Sinisten vaalijoukkue rakentuu silti hyvää vauhtia. Paineita ei ole. Porukka on hyvä.

Tuo löytämäni tuulitakki toi siis paljon muistoja. Lukuisia toritilaisuuksia ja vaaleja on takana. Yli kymmenen vuotta elettyä, todellista elämää. Nousuja ja laskuja.

Elämää vain.

Toivon että aika tuo parannusta kaikille ja opimme yhdessä paljon.

Kiitokset hyvistä hetkistä, Perussuomalaiset.