Lepomäen kiirastuli

 

Politiikassa on jatkuvasti pystyttävä sovittamaan yhteen monen tahon näkemyksiä.
Ytimessä on lopulta kolme mahdollista ristiriitaa sovitettavana.

Ensimmäinen on poliitikon oma ajattelu. Hän vastaa tekemisistään äänestäjilleen ja pyrkii toteuttamaan vaaliteemojaan.

Toinen on joukkueen etu, joka tarkoittaa sekä puolueen yhtenäisyyttä että mahdollisesti hallituksen yhtenäisyyttä. (Olettaen että poliitikko on hallituspuolueessa)

Kolmas on itse asia. Kysymys jota poliitikko käsittelee. Kuten vaikkapa sote-uudistusta. Mikä on puhtaasti paras ratkaisu ilman omaa, puolueen tai minkään eturyhmän toiveita? Tämä perustuu asiantuntijuuteen, tekniseen sekä mahdollisimman puhtaaseen lainsäädäntötyöhön, ”valtionhoitaja” – ajatteluun.

Hyvin usein nämä kolme tasoa eivät täysin kohtaa.
Varsinkin hallituspuolueen edustajan liikkumatila on hyvin kapea suhteessa siihen miten hän henkilökohtaisesti ajattelee. Oppositioedustaja voi tehdä vapaammin irtiottoja mutta todellista valtaa hänellä ei varsinaisesti ole.
Eduskunnassa on perinne omantunnon kysymyksistä, jotka ovat lähinnä vakaumukseen liittyviä kuten eutanasiaan tai tasa-arvoiseen avioliittoon liittyviä. Näiden kohdalla edustajat saavat yleensä toimia henkilökohtaisen mielipiteen pohjalta.
Onko muita kysymyksiä joiden kohdalla poikkeamat ovat hyväksyttäviä?

Äänestäjät ja kansalaiset eivät välttämättä hahmota miten tiukka toimintaympäristö politiikassa on. He usein haluavat äänestämänsä henkilön toimivan siltä pohjalta mitä äänestäjä toivoo. Tämä ei kuitenkaan ole kovin usein mahdollista.
Onko poliitikko siis vain koneiston osa?
Hänellä voi olla mahdollisuus vaikuttaa hallituksen tai puolueen näkemyksiin, mutta tuo mahdollisuus on usein hyvin rajallinen.

Entä miten suhtaudutaan heihin, jotka lähtevät kapinaan? Tilanne on vaikea, sillä kapinaa ei voi sallia kaikille. Jos kapinaa ei voi sallia kaikille, sitä ei oikeudenmukaisuuden vuoksi voi sallia kenellekään. Kuoleeko tässä pala demokratiaa?
Entä vaihtoehto, jossa poliitikot voivat tehdä laajemmin oman tahtonsa mukaisesti? Syntyisikö siitä väitetty kaaos, jossa mitään päätöksiä ei pystytä viemään läpi?

Elina Lepomäen ulostulo sote-uudistuksessa kiteyttää tämän ongelman. Hän joko saa kannatusta ja nousee myöhemmin vahvempaan asemaan puolueessa. Tai sitten hän saa hankalan henkilön maineen, johon joukkue ei voi luottaa.

Vastakkain ovat poliitikon oma ajattelu, joukkueen tilanne, sekä itse asia. Sote-uudistusta on yritetty tehdä kymmenen vuotta, mutta se on aina viivästynyt.

Onko Lepomäellä osoittaa että lykkäämällä uudistus siitä saadaan parempi?

Politiikassa merkitystä on myös sillä, millainen on hallituskokoonpano. Vaikka Kokoomus olisi ensi vaalien jälkeen pääministeripuolue, mikään ei takaa että uudistus olisi helpompi viedä läpi, saatika että sen muoto olisi lähempänä Lepomäen toiveita.

Erityisesti demareiden ajattelu valinnanvapausasioissa on etäällä Kokoomuksen markkinamyönteisestä ajattelusta.

Lepomäen ulostuloa katsotaan monesta näkökulmasta. Politiikan ulkopuolelta se näyttäytyy pääosin rohkeutena.

Politiikan sisällä se näyttäytyy puoluetta ja hallitusta hajottavana irtiottona.

Miten asia näyttäytyy Lepomäelle? Ehkä vain asiakysymyksenä, mutta sen verran älykäs Lepomäki on, että hän tietää millaista ristivetoa ulostulo aiheuttaa. Kyseessä on valinta.
On vähintään yhtä vaarallista kaataa sote-ja maakuntauudistus kuin toteuttaa ne vikoineen.
Nyt tarvitaan ratkaisuja, ei ainostaan ongelmien esittämistä.

Mikä siis on Lepomäen ratkaisu soteen?
Entä mikä on puolueen ratkaisu Lepomäkeen?

Kyseessä on politiikan laajempi ongelma siitä, miten yksilönvapaus tai valta toteutuu suhteessa järjestelmään. Onko kansanedustajan näkemyksellä väliä? Entä onko sillä väliä, kumpaa sukupuolta asian esittäjä on?

Lepomäen tilanne muistuttaa Jean de’Arcia.
»Kansa sanoo häntä pyhäksi naiseksi, joka omaa sotakokemusta ja pystyy ennustamaan taistelun kulun. Jos ajatellaan ajan olosuhteita, Jumala ei syyttä tee ihmeitään ja paljasta ilmaisujaan naisen kautta, niin että tämän maailman herrat ja ruhtinaat tuntevat jumalallisen voiman yläpuolellaan.»

Mutta palaako Lepomäki lopulta Kokoomuksen roviossa vai nouseeko hän pyhimykseksi?

Pyhimys Lepomäestä tulee, jos soteuudistuksen kaatamalla uudistuksen ongelmat liittyen valinnanvapauteen ja maakuntien määrään saadaan korjattua. Roviolla hän palaa, jos viivyttely ja veivaaminen johtaa jälleen uuteen viivytykseen kansalaisille tärkeässä uudistuksessa.