Minä olen syyllinen

Olen seuraillut omissa mietteissäni vanhuspalvelu-keskustelua.

Jo aiempina päivinä minua häiritsi se että monet kansanedustajat jotka ovat vahvasti äänessä vanhusten puolesta, (mikä sinänsä hyvä asia) istuvat itse kaupunginvaltuustoissa päättämässä näistä asioista. Eli ulkoistamisesta ym.
Myös minä itse.

Eduskunta säätää lait ja jakaa toki resursseja, mutta kunnat järjestävät palvelut.
Viime hallitukset ovat kaikki kuitenkin joutuneet kohdistamaan leikkauksia kuntien valtionosuuksiin.
Edellinen hallitus missä myös SDP ja vihreät ym istui, leikkasi kunnilta suoraan miljardin. Nykyinen hallitus on tehnyt indeksijäädytyksiä.

Kuka on syyllinen?

Eduskunta vai kunnat?

Vai onko kenties niin, että kaikki ovat syyllisiä.

Valtiovarainministeriö kertoi vastikään jälleen madonluvut valtion taloudesta.
Muistamme toivottavasti kaikki, että kun nykyinen hallitus aloitti työnsä, oli talous taantumassa kahdeksatta vuotta peräkkäin, sekä työttömyysluvut korkealla.
Nämä asiat on saatu muutettua, mutta valtiovarainministeriön mukaan seuraavan hallituksen tulisi tehdä 2 miljardin edestä ”nopeavaikutteisia toimia” (käytännössä leikkauksia) jotta Suomen julkisen talouteen syntyisi vahvemmat puskurit ja julkinen talous olisi kestävämmällä pohjalla.

Tänä päivänä poliitikkona oleminen on sitä, että toimit millä tasolla tahansa, sinä leikkaat.

Tätä vaikeaa yhtälöä tulee jokainen hallitus ratkomaan myös jatkossa. Moni nykyinen opposition kansanedustaja on kuvauttanut innokkaasti itsensä aika monessa mielenosoituksessa hallituksen päätöksiä vastaan. Sen voi löytää edestään, kuten koulutuslupaus-keissi osoitti.

Tietysti on hankalaa jos toimet kunnassa ja eduskunnassa ovat ristiriidassa. Kuten tänään on tapahtunut.
Kansanedustajat esittävät hallitukselle epäluottamusta vanhustenhoidosta, siitä, mitä ovat itse kunnissa toteuttaneet.

Kansanedustajan on ylipäätään ongelmallista olla sekä eduskunnassa että kaupunginvaltuustossa.

Miksi sitten olemme?

Moni meistä on tullut ensin valituksi kaupungivaltuustoon ja sitten kauden ollessa kesken, eduskuntaan.

Osa meistä on silti ehdolla myös kuntavaaleissa uudelleen.

Syy on myös se, että ehdokkaita kuntavaaleihin ei ole aivan helppoa löytää. Varsinkaan sellaisia jotka ovat työelämässä tai perheellisiä. Opiskelijoita ja eläkeläisiä kyllä paremmin.

Valtuustoissa Suomessa on esim naisia n. 39%.

Toivoisin todella että sellaiset ihmiset joilla on pienikin mahdollisuus lähteä vaikuttamaan oman alueen asioihin, sen tekisivät.

Viime aikoina on kuitenkin enemmän ja enemmän tullut sellaista palautetta ihmisiltä että kunnanvaltuustojen työ on liian jankkaamista ja eduskunta ei vaikuta kovin mukavalta työpaikalta. Ilmapiiri on mennyt liian kovaksi.

Joten kun nyt koko ajan kaikkia päättäjiä haukutaan, niin kyllä minä toivoisin että ihmiset ottaisivat itsekin osaa yhteiskunnan päätöksentekoon.

Itse voisin jättää valtuutetun tehtävän ja toimisin sen ajan mieluusti seniorikaverina vanhuksille.
Tällä hetkellä olen kuitenkin yksin ryhmästämme valtuustossa, ja hoidan tietenkin tehtäväni kunnolla loppuun.

Pointtini on, että jaksettaisiin kysyä myös niitä syvempiä kysymyksiä siitä, miksi tehdään mitäkin päätöksiä ja miksi politiikka on mitä se on.

Moni tuntuu vain haluavan pienentää kansanedustajien määrää. Töitä on nytkin ihan jäätävä määrä. Silti seurataan lähinnä taksin käyttöä, tai siltä välillä tuntuu.
Tälläkin hetkellä moni luottamushenkilö myös kunnissa on jaksamisen äärirajoilla.

Se ei ole tietenkään mikään selitys mihinkään eikä oikeuta huonoja valintoja palvelujen järjestämisessä.

Mutta olisiko syytä silti miettiä miten saamme päätöksenteosta loogisempaa, laadukkaampaa, enemmän ihmisiä mukaan ja sitten vielä aitoa keskustelua maamme taloudesta ja väestön ikääntymisen aiheuttamasta tilanteesta?

Ja loppuun vielä, me kolme-nelikymppiset maksamme tällä hetkellä eniten veroja, käytämme vähiten palveluja, emmekä me välttämättä tule koskaan saamaan sellaista elintasoa mitä edeltävät polvet.

Me voisimme sanoa, presidentin sanoin,

Maksamme joko teidän valtiovelkanne tai teidän eläkkeenne,

mutta EMME molempia.