Moni haluaa nähdä meidän epäonnistuvan

 

Iltalehden uutisoinnissa 23.9.2017 oli vahvasti esillä Halla-ahon näkemykset puolueesta lähteneistä, sekä Tommi Parkkosen vinoileva näkökulma Sinisen tulevaisuuden tilanteesta ja puolueen rakentamisesta. Keskiöön hänen tekstissään nousi kuvailut: ”puolueprojekti tökkii pahemmin kuin ex-kansanedustaja (kok) Marjo Matikaisen sukset” sekä ”Sinisiä eivät tällä kertaa pelasta edes suomalaiskansalliset havut, sillä ei-vielä-puolueen hanke muuttua jo-pian-puolueeksi on ollut tahmeampi kuin Timo Soini osasi kuvitella, vaikka hillotolpasta kaiken tietääkin.”

Jostain syystä Timo Soinin urakehitys ja tehtävät näyttävät olevan täysin eri vertailuasteikolla muiden korkeiden poliittisten henkilöiden kanssa. Vaikka Jussi Halla-aho istuu Euroopan parlamentissa, joka on arvostettu poliittinen tehtävä ja niin kutsuttu ”hillotolppa”, ei tämä näytä herättävän kiinnostusta. Ei vaikka Halla-aho kuvitteli kykenevänsä johtamaan hallituspuoluetta Brysselistä käsin. PS:n nykyinen johtoporras, jossa kolmella neljästä on syyte tai tuomio, ei auttanut tilannetta.

Suomalainen journalismi on vapaata ja kriittistä, mikä on hyvä asia. Kukaan toimittaja ei ole jättänyt kirjoituksissaan Sinisestä tulevaisuudesta mahdollisuutta siihen, että Siniset saattavat yhtä hyvin myös onnistua. Tilanne josta lähdimme, on suomalaisessa politiikassa poikkeuksellinen, se vaati äärimmäistä paineensietokykyä sekä uskoa mahdottomaan, siihen että ilman merkittävää rahoitusta voi Suomessa vielä luoda uuden poliittisen liikkeen. Rakentaa uutta vaikka menetimmekin kaiken, pistää arvot uran edelle.

”Sininen tulevaisuus -puolueen hankehenkilön, hyödyllinen idiootti (ei ole minun keksimäni termi, Googlen mukaan jo Lenin tuollaisista puhui) Simon Elon alkuperäisen aikataulun mukaan 5 000 kannattajakorttia piti olla kerättynä elokuussa ja puoluekokous syyskuussa. ” Parkkonen jatkaa. En pidä siitä että toimittaja nimittelee epäasiallisesti. Hän yrittääkin kömpelöllä Googlehöpinällä sivuuttaa ilmaisunsa ilkeyden.

”Sinisiä paikallisyhdistyksiä on perustettu vasta kymmenkunta, kun tässä vaiheessa sellaisia pitäisi olla normaalitapauksessa jo useita kymmeniä. Vaan kun ei riitä innostuneita ja kiinnostuneita.” Parkkonen kirjoittaa, puhuen normaalitapauksesta, johon tilanteemme ei millään mittarilla mene. Parkkonen on ilmeisesti perustanut niin useita puolueita että osaa sanoa kuinka kauan kenttäorganisaation, yhdistysten, valtuustoryhmien ja piirien perustamiseen menee. Aikamoista tietotaitoa. Puolueemme hajoamisesta on reilu 3 kuukautta, kannattajakortit ovat lähes kasassa ja piirejä nousemassa hyvää tahtia yhdistyksineen ympäri Suomea.
Mediaa ja muita tahoja seuratessa voi tehdä johtopäätöksen, että moni haluaa nähdä meidän epäonnistuvan. Tällainen ajattelumaailma ei sovi yhteen niiden arvojen kanssa, joita Sininen tulevaisuus edustaa, sillä perustamme ajattelumme toivolle ja myönteisyydelle, haluamme nähdä ihmisten ja yhteisöjen onnistuvan. Jos olisin aikanaan uskonut gallupeihin ja tilastoihin, en olisi niissä tehtävissä missä olen nyt. Olen ollut rakentamassa yhtä puoluetta 3 %:n kannatuksesta hallitukseen, olen tehnyt matkan lähiöstä eduskuntaan, eikä mikään anna enemmän sisua kuin se, että kuulen vahingoniloa muiden sanoissa. Se muistuttaa siitä miten tärkeää on ponnistella tavoitteidensa eteen muiden pilkasta huolimatta. Kuten ystäväni Arno Kotro on ehdottanut, tulisi suomen kieleen tuoda uusi sana, vahingonsuru, sillä se sisältää paremmin sen mitä olemme kokeneet.

Sininen tulevaisuus toivottaakin kaikille itseensä ja muihin uskoville mitä parhainta tulevaisuutta. Ura ja menestys eivät ole mittari, vaan se että ihminen on vapaa. Vapaa ihmisistä ja yhteisöistä jotka ruokkivat vastakkainasettelua.

 

Jätä suosituksesi:

Loading Facebook Comments ...

  1 comment for “Moni haluaa nähdä meidän epäonnistuvan

Comments are closed.