Näkymättömät kansalaiset

Kun katselee jonoa terveyskeskuksessa, tai käy vaikka kahvilla kauppahallissa, voi aistia sen.
Meillä on suuri väestönosa, joka tuntee itsensä unohdetuksi.

Meillä on ihmisiä jotka kokevat yhteiskunnan hylänneen heidät. He ovat ehkä taistelleet ikänsä elantonsa eteen, ja kun eläkeikä koittaa, ei helpotusta ole luvassa.
Moni kituuttaa pienellä kansaneläkkeellä, jolla ei pärjää.

Sitten on ryhmä niitä, jotka ikänsä ja kuntonsa puolesta voisivat vielä työskennellä, ei ehkä kokopäiväisesti, mutta sopimuksen mukaan.

Meillä on yrittäjiä, joiden keskiansio on pieni, ja työtaakka valtava. Heillä ei ole perusturvaa, ei riittävää tukea sairauden sattuessa, ei turvaa eläkepäiville.

Menee meillä hyvinkin. Meillä on fiksuja nuoria, meillä on menestyviä liikemiehiä, hyvin tienaavaa keskiluokkaa.

Mutta kun katselee ja kuuntelee, voi huomata sen. Ihmisten katseista, väsyneistä tai ärtyneistä mielipiteistä. Ehkä surullisinta on se ettei kukaan kuuntele. Kukaan ei ehdi tai jaksa. Kaikilla on kiire.

Eilen Ajankohtaisessa Kakkosessa tuli juttu Timo Soinin vierailusta Torniossa. Kauppakeskus oli täynnä väkeä. Heillä ei ollut kravatit kaulassa. Mutta heillä oli sanottavaa.

Kuinka suuri merkitys sillä onkaan, kun joku hetkeksi pysähtyy, kuuntelee sen surun tai murheen joka ihmisellä on. Miksi tämä on näin epäoikeudenmukaista? Miksi työpaikat häviää, miksi eläkkeellä ei elä, miten pitäisi pärjätä pienten lasten kanssa kotona?

Tätä ei nähdä. Tästä ei puhuta. Korostetaan vastuuta. Korostetaan yksilön omia tekoja. Totta kai. Ne ovat kaiken perusta. Mutta ovatko kaikki nämä ihmiset, hoitaneet vain asiansa huonosti? Eivät.
He ovat tehneet työtä, he ovat yrittäneet, he ovat ponnistelleet, he ovat olleet niitä rakennuspalikoita joilla tätä yhteiskuntaa pidetään yllä.

Mutta sitten, heistä tulee merkityksettömiä. Näkymättömiä.

Katsokaa sitä voimaa, mikä on siinä hetkessä, kun joku menee ja kysyy, mitä Sinulle kuuluu?
Vaikka asiat ovat vaikeita, vaikkei helpotusta voi heti saada, niin huomatkaa, kuinka sen ihmisen olemus ja ryhti terästäytyy, ääni kirkastuu, hän saa luvan kertoa, mikä huolestuttaa.

Näkymättömästä näkyväksi. Edes pienen hetken, Sinullakin on ihmisarvo.

Jätä suosituksesi:

Loading Facebook Comments ...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.