Nouseeko Tunisia, muuttuuko Marokko?

 

tunisSain suureksi kunniaksi kutsun osallistua puhemiehen delegaation matkalle Tunisiaan ja Marokkoon. Delegaatioon kuului lisäkseni kolme muuta kansanedustajaa, Ilkka Kantola (sdp), Aila Paloniemi (Kesk) sekä Antero Vartia (Vihr).

 

Miltä näyttää vuoden 2011 vallankumousten jälkeisessä Pohjois-Afrikassa?

 

Eniten hämmästytti Tunisian ja Marokon eurooppalaisuus. Nämä maat Afrikan pohjoisrannikolla suuntautuvat voimakkaasti Eurooppaan päin. Maat eivät tunnu pitävän itseään kovinkaan afrikkalaisina.

 

Tunisiassa pystyi tuntemaan heikentyneen itseluottamuksen, terrori-iskuja on ollut neljä vuoden sisällä, ne ovat jättäneet syvät jäljet maan ilmapiiriin, turvallisuuteen, talouteen ja turismiin.

 

Tunisia opettelee parlamentarismia. Parlamentti on vielä heikko, eikä sillä ole riittäviä työkaluja toimia vahvan demokraattisesti. Kansanedustajilla ei ole tekniikkaa eikä avustajia käytössä. Silti maalla on vahva halu kehittyä. Kamppailua käydään muslimimaille tyypillisesti uudistushaluisten ja uskonnollisten konservatiivien välillä.

 

Suurlähettilään vastaanotolla nuori naiskansanedustaja kertoo kokevansa että hän toimii sotilaana muutoksen puolesta. Hän ei piittaa siitä, tuleeko uudestaan valituksi, hän haluaa uudistuksia ja tekee kaikkensa niiden eteen. Nainen sanoo ettei ole helppoa olla nuori ja nainen politiikassa. Minä katson häneen ja yllättäen halaan häntä. ”I know.” Tunisiassa toimii suomalaisten kanssa yhteistyössä politiikkakoulu, DEMO opettaa ja auttaa uusia poliitikkoja demokraattisemman maan luomisessa. Tunisialaiset ovat kovin kiitollisia ja tuntuvat saaneen yhteistyöstä paljon.

 

Vierailemme Bardon museossa. Siellä, missä terroristit ajoivat turisteja takaa ampuen heidät museon käytäville, keskellä kansallisaarteita. Taideteoksissa näkyy luodin jälkiä. Museo on nyt hyvin rauhallinen, on vaikea ajatella sitä näkyä, minkä tulkkimme oli nähnyt, kun saapui museoon brittien ja Scotland Yardin kanssa teloituksen jälkeen. Kylmät väreet menevät selkäpiissä.

 

Vierailemme myös Soussessa. Tälle rannalle 23- vuotias mies saapui vesiskootterin kyydissä, ase aurinkovarjonsa sisällä. Terroristit haluavat hyökätä turisteja kohtaan, maan suosituimmissa matkailukohteissa. Liian moni sai tuliaseesta surmansa kauniilla hiekkarannalla.

Kyseinen hotelli on suljettu, olemme sen vieressä. Tunisian kauniit valkoiset hiekkarannat joita meri hyväilee, odottavat uusia tulijoita. Matkailu on lamaantunut.

 

puhemiesSuomi auttaa rakentamaan Tunisian ensimmäistä naisten turvakotia. Talo valmistuu pian ja antaa suojaa väkivaltaa kokeneille lapsille ja heidän äideilleen. Tuntuu hyvältä ja tärkeältä nähdä, mitä tuellamme saadaan aikaan.

 

Tunisian on kuitenkin toivuttava. Turvallisuustilanne on edelleen kyseenalainen. Maa hakee syyllisiä herkeästi naapurimaastaan Libyasta ja sen kaaoksesta, mutta totuus on että maan sosio-ekonominen rakenne, työttömyys ja asenteet vaikuttavat radikalismin syntyyn yhtälailla. Pikkuhiljaa kehittyneemmät muslimimaat alkavat katsoa sisuksiinsa kriittisemmin. Jotain olisi tehtävä toisin.

 

Vierailemme myös Rails Girls – tapahtumassa. Suomalainen Linda Liukas on luonut koulutusta ja kannustusta maailman tytöille, täällä opetellaan koodaamaan! Liukas lähettää meille ja tunisialaisille tytöille lämpimät terveiset skypen välityksellä. Tunisia haluaa kehittyä.

 

Miten maa jota on ammuttu sen sydämeen, pääsee takaisin elämään? Koska turistit palaavat ja miten uudistusten käy? Näitä asioita jään pohtimaan ja tunnen sympatiaa tunisialaisia kohtaan.

 

Matkamme jatkuu Marokkoon. Marokko yllättää meistä jokaisen. Maata voisi tällä hetkellä kuvata yhdellä sanalla: bisnes, bisnes ja bisnes. Nostokurkia on kaikkialla. Maa tähyilee tulevaisuuteen, josta hienona osoituksena on Tangerin valtaisa ja moderni satama, josta lähtee miljoonia kontteja ympäri maailmaa. Satama on modernia teknologiaa ja automatisaatiota. Täällä ei olla yhtään huonompia kuin muissakaan maailman isoissa satamissa.

 

Marokkolaiset vaikuttavat ahkerilta. Maassa ei ole suuria öljyvarantoja, se elää edelleen maataloudesta mutta kehittää mm. uusia teknologioita tuottaakseen energiaa, pääasiassa tuulesta ja auringosta, joita maalla on runsaasti. Marokkolaiset sanovat monessa käänteessä, että ovat onnekkaita koska heillä ei ole öljyä – on ollut pakko kehittyä. Tämä onkin arvokas havainto, liian moni öljypitoinen maa jää paikalleen. Öljy ei vie eteenpäin. Kiinalaiset ovat löytäneet tiensä Marokkoon ja investoivat siellä voimakkaasti. Suomella olisi paljon annettavaa, meiltä pyydetään uusia teknologioita, vesi- ja jätehuolto-osaamista, koulutusjärjestelmäämme ihaillaan ja naisten oikeudet mainitaan moneen otteeseen.

 

Mieleeni jää appelsiinipuut, makea marokkolainen minttutee, luumut joita on kaikissa ruuissa, hevoset sekä haikarat joiden pesiä näkyy paljon. Tämä maa on kaunis!

 

Pohjoinen Afrikka kehittyy parhaillaan moneen suuntaan. Valitettavasti kaikki maat eivät mene eteenpäin. Silti Marokko ja Tunisia pyrkivät uudistumaan. Nämä maat voivat toimia vetureina ja esimerkkeinä muulle Afrikalle. Maailma on muuttunut monimutkaisemmaksi – samanaikaisesti mennään eteenpäin – ja taaksepäin. Globalisaatio, ääri-ilmiöt, hyvinvointierot, voimankäyttö, kehityspolitiikka, kaikki tapahtuu samanaikaisesti ja meidän on vaikeampi hahmottaa mitä tulevaisuus tuo.

 

Pohjois-Afrikassa minuun suurimman vaikutuksen tekivät naiset. Marokkolaiset bisnesnaiset, jotka eivät käyttäneet huivia, he jotka tekevät isoja asioita naisille vaikeassa toimintaympäristössä. Voin sanoa että he olivat niin sanotusti aika kovia muijia. Afrikalla on hienoja mahdollisuuksia, jos naiset pääsevät entistä vahvemmin mukaan yhteiskuntaan.

 

Viimeisenä huomiona matkasta toteaisin, että Suomella on hyvä puhemies. Piditte mielipidettäni puolueellisena tai ette, Maria Lohela teki vaikutuksen kielitaidollaan sekä rauhallisella ja arvokkaalla esiintymisellään. Oli myös hieno näyttää, että Suomessa tasa-arvo toteutuu myös käytännössä, meillä on toinen naispuhemies kansakuntamme historiassa.