Odota odottamatonta

Terveisiä vaalikentiltä. Tampere-Kyröskoski-Parkano-Tampere. Väkeä kerääntyi paikalle paljon. Lämmin kevätaurinko houkutteli kaikkialle ihmisiä. Valokuvia otettiin ja kahvia tarjottiin.

Eräällä oli näyttää ottamansa kuva minusta 8 vuoden takaa. Kuvassa hymyili n. 24-vuotias Tiina, jossain toritapahtumassa se oli. Kuva pysäytti ja pisti miettimään. Pitkäänhän tätä on tehty. Koko nuoruus.
Siinä sivussa on vaihtunut poikaystävä, opinnot, vaatetyylit ja ajatuksetkin.
On haudattu lähimmäisiä ja kastettu uusia.
Menetetty ystäviä ja saatu uusia.

Tälläiset päivät ovat jotenkin ikimuistoisia.
Nämä menee kaikkiin soluihin.
Sitä saa halata vanhusta, tarjota lämmintä ja ajatuksiaan. Ilahduttaakin.
Niissä hetkissä tuntuu itsestäkin että minä riitän ja kelpaan.
Liian usein tuntuu ettei riitä.
Niin se on. Se on nyt helppo sanoa.
Ei tämä helppoa ole ollut.
Mutta kaiken arvoista.

En tiedä miten vaaleissa käy. Sen tiedän että siniset kiinnostavat ihmisiä.

Jokainen tsemppiviesti näihin viimeisiin päiviin ennen vaaleja merkkaa valtavasti. Mieli harhailee väsymyksestä ja tehdyt virheet tuntuvat raskaammilta kuin yleensä. Kaikki mietityttää ja samalla pää päivän päätteeksi vain lakkaa toimimasta.

Vaalit ovat aina ponnistus, ne ovat sitä kymmenille vapaaehtoisille, jokaiselle ehdokkaalle.
Onnekkaat saavat olla myötätuulessa, elää läpi ensimmäistä läpimenoaan, historiallista vaalivoittoa, ylittää itsensä.
Osa kamppailee edellisten vaalivoittojen jälkitunnelmissa, kirittää asemiaan ja haastaa gallup-johtajia.

Sitten osat vaihtuvat.

Myötätuulet vaihtuvat vastatuuliin. Arvostakaa demokratiaa.
Se ei ole itsestäänselvyys. Tässä työssä ja elämässä pärjää, jos oppii selviämään kestävästi takaiskuista.

Onnellisuutta ei määritä onnen päivät vaan se kuinka selviytyy niistä kaikkein vaikeimmista. Olen saanut oppia ja elää kaikki tunnekirjot tänä aikana.
Politiikka on suuria tunteita.
Onnistumisia ja epäonnistumisia.
Muuttuvia tilanteita ja tasaisempiakin tantereita. Olen elämäni aikana kasvanut kahden lajin parissa. Koripallon ja politiikan. Molemmista olen saanut perheen. Siitä olen kiitollisin. Ystäville, samassa tai eri joukkueessa, annan arvoa. Mielessä on lopuksi vain yksi lause.

Odota odottamatonta.