Perussuomalainen puheenvuoro

Olen tietoisesti vältellyt keskustelun pahimpia myrskyjä ja pyrkinyt kirkastamaan ajatuksiani.

Viimeaikaiset tapahtumat ja yhteiskunnan koventunut ilmapiiri saivat minut pitkään harkittuani kuitenkin kirjoittamaan tämän blogin, josta tuli pitkä.

Minulle perussuomalaisuus merkitsee avointa kansanliikettä. Se ottaa vastaan ihmisiä, jotka haluavat puolustaa kansalaisia ja heidän oikeuksiaan elitististä vallankäyttöä vastaan. Perussuomalaiset haluaa palauttaa politiikan lähelle ihmistä.

Viime viikkojen keskustelu ja uutisointi puolueestamme kuitenkin herättää kysymyksen, ketkä oikein määrittelevät perussuomalaisuuden ideologian?

Emme perinteisesti ole tunteneet kuuluvamme sen enempää vasemmalle kuin oikeallekaan. Ennen muuta olen aina kokenut perussuomalaiset tasa-arvoa ajavana liikkeenä. Olemme halunneet kaventaa tuloeroja, palauttaa varallisuusveron ja nähneet huono-osaisten aseman kohentamisen kaikkein tärkeimmäksi tavoitteeksi. Olemme tehneet paljon omaishoitajien tilanteen ja lastensuojelun kohentamiseksi. Olemme puhuneet suoraan yhteiskunnallisista ongelmista, niistäkin, joista monet mieluummin vaikenevat. Olemme tarjonneet mahdollisuuden ja luottamustehtäviä kaikille, jotka ovat halunneet tulla mukaan – myös sellaisille, jotka eivät ole muiden mielestä olleet ”kabinettikelpoisia”. Tällä on kääntöpuolensa, joista tasaisin väliajoin mediasta luemme; möläytyksiä, harkitsemattomia kirjoituksia, tahallistakin provosointia.

Aika pian mukaantuloni jälkeen puolueessamme alkoi maahanmuuttopoliittinen liikehdintä. Nyt se on saanut massiivisen medianäkyvyyden. Globalisoituva maailma uusine uhkineen on lisännyt pakolaisuutta siinä määrin, että yksittäiset valtiot, EU ja kansainväliset yhteisöt eivät voi sulkea asialta silmiään tai poistaa maailman kasvavaa hätää omalta agendaltaan. Keskustelulle on tarve, ja valitettavasti se purkautuu myös väärillä tavoilla.

Ketkä sitten saavat käydä maahanmuuttokeskustelua? Tietenkin kaikki, kunhan keskustelu pysyy asiallisena. Asiallisuus sitten tuntuukin olevan vaikea laji. Mitä herkempi ja vaikeampi aihe, sitä suurempia ylilyöntejä ja vastakkainasettelua. Lama ja leikkaukset pahentavat tilannetta ja yhtäkkiä Suomi on täynnä aggressiota ja turhautumista. Olen yllättynyt kuinka kovia mielipiteet ovat olleet. Samaan aikaan myös auttamistahto on kasvanut, mikä näkyy vapaaehtoisten määrässä.

Pohdimme missä kulkevat taloudellisen kantokykymme rajat. Entä eettiset rajamme? Talouden ja etiikan liitto on aina ollut vaikea. Olisi uskallettava kuunnella itselle epämieluisiakin mielipiteitä, ja tarjottava pelkän kritiikin sijasta ratkaisuja. Jos kaikki se aika mitä nyt käytetään sosiaalisessa mediassa riitelyyn, käytettäisiin ratkaisuehdotusten miettimiseen, olisi maailma parempi paikka.

Perussuomalaisuus ei merkitse kaikille pelkkää maahanmuuttopolitiikkaa. Kaikkien perussuomalaisten vaaliteemat eivät käsitelleet maahanmuuttoa ja sen haittoja. Sitten on niitä, joilla ei ole mitään muuta agendaa. Puolueemme ohjelmissa aihetta käsitellään, mutta sieltäkin jokainen voi poimia haluamaansa.

Esimerkkinä katkelma kehitysapumallistamme:

”Humanitaarisen avun antaminen puolestaan on Suomen kaltaisen rikkaan maan suoranainen velvollisuus. Kansalaisten keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että luonnonkatastrofien ja tautiepidemioiden aiheuttamaa inhimillistä hätää lievitetään suomalaisten veronmaksajien rahalla. Samoin meille on tärkeää edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, parantaa lasten ja nuorten asemaa sekä edistää rauhan saavuttamista sotien ja konfliktien keskellä. Rauhan rakentaminen tulee muiden korvaamattomien hyötyjensä lisäksi myös huomattavasti edullisemmaksi kuin esimerkiksi kriisinhallintaoperaatiot.”

Perussuomalaisten vahvuus ja luonne on siis perustunut moniäänisyyteen. Puolueemme on yhteisö, jossa jokaisella on oikeus puhua ja ilmaista mielipiteensä. Rohkenenkin kysyä, onko kansanliikkeen demokraattinen ajatus joutunut koetukselle, kun maahanmuuttokriittisimmät pitävät julkisessa sanassa kovinta ääntä? Tosin kaikkein kovimmat mielipiteet tulevat havaintojeni mukaan muista järjestöistä ja ihmisiltä jotka eivät ole mukana missään eduskuntapuolueessa. Jos suomalaiset olisivat halunneet heidät eduskuntaan, he luultavasti olisivat siellä. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa suomalaisista haluaa maltilla mietittyjä ja järkeviä ratkaisuja. Moni tuntee ahdistusta keskusteluilmapiirin kiristymisestä.

Asioihin on harvoin vain yhtä totuutta ja puolueemmekin on moniulotteinen. Tulisiko meidän ymmärtää laajemmin käsitys puolueveljeydestä- tai sisaruudesta? Entä suomalaisuudesta yli puoluerajojen? Kansalaisuudesta yli syntyperän? Jos tunnistit itsesi, korostan, että en halua arvostella oikeutta mielipiteeseesi. Sen sijaan kysyn, sallitko muita näkemyksiä lainkaan? Oletko valmis tekemään minkäänlaisia kompromisseja? Politiikassa on mahdotonta toimia ilman kompromissikykyä. Kysymykset voisi hyvin esittää minkä tahansa puolueen jäsenelle.

Välittämiseen ja moniäänisyyteen perustunut aatteemme ei saa muuttua kiivailijoiden (yleensä miesten) temmellyskentäksi, jossa kunniamerkkejä jaetaan siitä, kuka räikeimmin remeltää maahamuuttokriitikkona mediassa. En myöskään usko, että punavihreä aatemaailma kasvattaa kannatustaan sulkemalla kokonaan ulos poikkeavat tai heille epämiellyttävät näkemykset. (Viimeisin Ylen kannatusmittaus 3.9.2015, jossa sekä perussuomalaiset että vihreät, vasemmistopuolueiden ahdingosta puhumattakaan, olivat menettäneet kannatustaan.) Maahanmuutto on suuri kysymys, mutta se ei ole ainoa aihe, jonka kautta meidän tulee määritellä puolueitamme, julkikuviamme tai jäseniämme.

Hyvä ystävä, jos olet huolissasi maamme kantokyvystä ja/tai pakolaista, olen aivan yhtä huolissani. Haluan kuitenkin puolustaa puolueiden sisäistä sananvapautta, oikeutta olla eri mieltä, oikeutta puhua. Puolustan niitä perussuomalaisia, joiden kanssa puhun viikoittain ja jotka eivät tunne maahanmuuttokriittisyyttä lähimmäksi sydämenasiakseen. Samalla puolustan sitä vihreää tai vasemmistolaista, joka omiensa keskellä uskaltaa tarvittaessa olla erimieltä.

Se, mikä ainakin kaikkia perussuomalaisia tuntuu yhdistävän, on huoli ihmisistä ja myös taloudesta, joten loppujen lopuksi asiamme on yhteinen. Olemme yksi Suomen suurimmista puolueista ja meillä on puoli miljoonaa äänestäjää. Meitä on äänestetty lukuisista syistä. Jokaista meistä tarvitaan. Sinulla saa jatkossakin olla oma syysi äänestää meitä ja kuulua meihin. Niin minullakin.