Peto syntyy ulkopuolisuudesta

 

Tiedämme jotain ääriliikkeistä. Silti ymmärrämme niistä hyvin vähän.
Nykypäivä antaa opetuksia siitä, mihin ahdistus ja ulkopuolisuus voi johtaa.
Tämän näkee kantasuomalaisesta, joka heittää polttopulloja tai puukottaa maahanmuuttajaa.
Sekä turvapaikanhakijasta, joka rikkoo lakia, tekee terroria.

Me emme nähneet, auttaneet, kun arabimaissa yritettiin kansannousua kansalaisoikeuksien puolesta. Tunisia on yksi harvoista muslimimaista, joilla on vielä mahdollisuus.
Arabikevät 2011 kääntyi väkivaltaiseksi yhteenottojen sarjaksi. Oppositiot hävisivät. Kansat hävisivät.
Fundamentalistit kamppailevat tulevaisuutta vastaan.
Me toivomme maltillisten muslimien voittoa omilla maillaan.

Me olemme myöhässä.

Mihin maailma tuhoutuu? Mihin yhteiskunnat luhistuvat?
Maailma tuhoutuu, kun yksilö tuhoutuu.
Syitä voi etsiä diktatuureista, korruptiosta, moraalikadosta, vallanjanosta, epäoikeudenmukaisuudesta.

Mitä seuraa siitä, ettei mahdollisuuksia ole?
Maat joissa ihmisille ei anneta huomista. Maat joissa tulevaisuuden näkymiä ei ole.
Ei tämä ole Lähi-idän tai Israelin ja Palestiinan välinen kysymys. Tämä on koko ihmiskunnan historia ja nykypäivä.

Ja tämä on tapahtunut aiemminkin.
Ihmisryhmä luokitellaan ja eristetään, nimikoidaan kategorisesti.
Pakolaisten yllä lukee terroristi. Työttömien yllä lukee luuseri.
Täällä heikoille ei ole tilaa.
Myös länsimaa voi luisua joukkomurhaan. Loppujen lopuksi natsi-Saksan holokaustista on hyvin lyhyt aika.

Status quo – valtiollinen voimapolitiikka ei ole häviämässä. Se elää ja voi hyvin, se voimistuu.
Kansallisvaltiot ovat hyviä silloin kun ne eivät sulkeudu ja defensoidu.
Niiden yhteistyö on hyvää niin kauan kun ei osallistuta sotarikoksiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin.

Kun peto herää ihmisessä. Kun peto valjastetaan armeijan tai valtion käyttöön.
Isil on peto jonka polttoaineena ovat ihmiset joilla ei ole huomista, ihmiset jotka haluavat kostaa.

Mitä tarkoittaa liittoutumattoman Suomen osallistuminen Ranskan ja Yhdysvaltojen toimintaan Syyriassa?
Miten meidän tulisi suhtautua siihen että länsimaat tekevät ilmaiskuja kyliin ja kaupunkeihin joissa on siviilejä?
Siihen että Isiliä ei tuhota ilmasta käsin, mutta kukaan ei halua omia poikiaan maajoukkoihin?
Että Isil käyttää ihmiskilpinä lapsia ja naisia, päästämättä heitä pois alueiltaan?
Että Ranska ja Yhdysvallat pommittaa silti näitä kohteita?
Siihen, että lastensairaala tuhoutuu näissä pommituksissa?

Länsimaiden kouluampumiset ja joukkosurmat ovat ilmiönä jotakin samaa, kun epätoivoinen muslimi jonka läheiset on tapettu, ilman tulevaisuutta, lähtee mukaan Isiliin, Al-Qaidaan, Talebaneihin, Hizbollahiin, tai Boko Haramiin, lista on loputon. Nämä ovat järjestöjä joita ei tuhota sotilasvoimin. Yhteiskunnat on vakautettava, poliittinen ratkaisu on ainoa tie.

Ääriliike, oli se Suomen vastarintaliike tai jokin kymmenistä terroristijärjestöistä, on perusaineksiltaan samaa. Rikas hyvinvointivaltio, kuten Norja, voi yhtälailla kasvattaa pedon joka surmaa silmittömästi lapsia kesäleirillä.

Breivik tai jihadisti.
Resepti: Epätoivoa. Ulkopuolisuutta. Aggressiota. Kostoa.
Ihminen menettää itsensä ja kykynsä empatiaan, sillä hän ei ole kokenut sitä itse.
Rasistit eivät tunnista omaa rasismiaan.
Alkoholistit eivät tunnista omaa alkoholismiaan.
Kysyttäessä.

Silti näemme vierestä kuinka ihminen tuhoutuu. Paha olo patoutuu kun sitä ei kohdata. Äärimmilleen vietynä paha olo johtaa empatiakyvyn loppumiseen.
Lopulta väkivaltaan. Pahimmillaan joukkoväkivaltaan. Murhaan. Joukkomurhiin.

Murhan laatu voi kuvata tuskan määrää. Mitä julmemmin, sen vahvempi viesti.
Kuolema on tekijälle helpotus.
Ulospääsy. Maailmasta jossa huomista ei koskaan ollutkaan. Breivik taas tyytyi oikeutuksen hakemiseen, omille, sairaille tunteilleen. Hän ei kaipaa kuolemaa, sillä hän ei koe tehneensä väärin. Empatiakyky on kuollut.
Kun niin käy, onko ihminen enää ihminen?

Kun nuori kuolee tappaakseen samalla joukon muita.
Keskellä länsimaita. Vaikkapa Myyrmäen kauppakeskuksessa. Vaikkapa Pariisissa.

Mitä se kertoo?
Tätä on hyvä pysähtyä pohtimaan, vaikka kosto jo hengittää, samassa tahdissa kun Venäjä, Ranska tai Yhdysvallat pommittavat Syyriaa.
Se, onko kyseessä suomalainen tai muslimi, ei ratkaise.
Aivan kuten ihmisoikeudet, jotka kuuluvat kaikille, uskonnosta tai kansallisuudesta huolimatta,
vihakin on ihmisessä, uskonnosta tai kansallisuudesta riippumatta.
Miten vaarallista, kategorisointi tai ulossulkeminen on?
Kuinka helposti sivistynyt kansakunta kasvattaakaan petoja, siinä missä niitä on syntynyt muille maille.
Sillä siellä missä empatiakyky loppuu, pahuus alkaa.

Siellä missä ihmisoikeudet loppuvat, terrorismi alkaa.