Pettyneiden presidentti

Kansainvälisessä politiikassa on turvallisuuden paradoksi – mitä enemmän varustelua ja rajoituksia sitä turvattomammaksi maailma kokonaisuudessaan muuttuu.

 

Presidentti Trump on monien kauhuksi ajanut lupaamiansa asioita. Trumpin äänestäjille se tarkoittaa politiikan uskottavuuden paranemista ja uskon vahvistumista demokratiaa kohtaan. Se ei ole huono asia. Teoilla on silti aina seurauksensa. Osaavatko Trump ja hänen neuvonantajansa huomioida psykologista ulottuvuutta? Hajottamisen sijaan rakentaa luottamusta koko kansakunnan suhteen?
Huomionarvoista on USA:n alueellinen jakautuminen. Trumpin äänestäjät ovat enimmäkseen maan etelä- ja keskiosista. Globalisaation vaikutukset koettelevat eniten alueita, joissa perinteiset teollisuustyöpaikat ovat sijainneet. USA:n ei-akateemisten henkilöiden yleisin ammatti on rekkakuski. Heitä on yli kolme miljoonaa. Erilaiset muutokset, kuten robotisaatio ja digitalisaatio, ovat vaikuttaneet monien työllisyyteen.

911-terrori-isku ja lähes 3 000 henkilön kuolema oli yhdysvaltalaisille traumaattinen. Islam ja muslimit ovat joutuneet suurennuslasin alle. Silti jihadistit ovat keskivertoamerikkalaiselle pienimpiä uhkia. 16 vuoden aikana 30 terrori-iskussa (poislukien 911-isku) on kuollut noin 100 henkilöä ja loukkaantunut noin 500 henkilöä. Mikä on paljon suurempi uhka? Yli 11 700 henkilöä joutui ammutuksi toisen amerikkalaisen takia. Viimeisen kymmenen vuoden ajan, joka ainoa vuosi.
Jos Trumpin voitosta ja Brexitistä voi jotain päätellä, on sillä paljon tekemistä maailman rakennemuutoksen kanssa, sen, ketkä länsimaissa ovat jääneet häviäjiksi. Pahimmillaan pettymys ja pelko omasta tulevaisuudesta kulminoituu aggressioksi tai poliittiseksi muutokseksi, mutta mihin suuntaan?
Emme voi suhtautua ylimielisesti kansaan. Ihmisten pettymysten ymmärtäminen ja niihin puuttuminen, niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien, on ratkaisevaa. Kuinka vastaamme työväen ja keskiluokan hätään, joka länsimaihin on syntynyt? Miten autamme riittävästi humanitaarisista kriiseistä pakenevia? Inhimillisyys tekee kuolemaa rajojen sulkeutuessa tai hirmuvallan tappaessa.

Toisaalta laajaa kuvaa on helpompi pohtia, kun on töitä ja paikka yhteiskunnassa.
Katkera tai kipeä sydän ei paikkaa tai syliä pysty antamaan. Voimmeko syyttää siitäkään?
Minä en tiedä.

Julkaistu kolumnina Suurtampere – lehdessä 8.2.2017