Trump, anna Amerikan olla enemmän

Amerikan presidenttinä on nyt vuoden ajan toiminut Donald Trump. Tasan vuosi sitten istuimme Suomen suurlähetystön residenssissä seuraamassa ääntenlaskentaa. Se veti vakavaksi. Emme tienneet mitä Trumpin kausi tuo tullessaan. Sittemmin on käynyt selväksi, että kyse ei ole politiikasta. Kyse on henkilökeskeisestä johtamisesta, joka ei sisällä mitään yleistä politiikkalinjausta, jota muu hallinto tai senaatti voisi johdonmukaisesti seurata.

Trumpin keskeiset tavoitteet, sosiaali-ja terveysuudistus, verouudistus sekä vahvasti tiukempi maahanmuuttopolitiikka Meksikon muureineen eivät ole toteutuneet. Keskeisiksi harha-askeliksi voisi todeta USA:n irrottautumisen Pariisin ilmastosopimuksesta sekä Unescosta, Iranin ydinasesulkusopimuksen horjuttamisen sekä kärjistynyt sotilaallinen ja poliittinen kriisi Pohjois-Korean kanssa. Aseelliset yhteenotot ja vastakkainasettelu ovat arkea Amerikassa, mutta aselakia ei olla valmiita muuttamaan vaikka viimeisin verilöyly tapahtui kirkossa Teksasissa. Mitä muutos tiukempaan aselakiin siis vaatisi, jää pelottavaksi kysymysmerkiksi.

Sitä tuleeko Trump saavuttamaan jotain merkittävää edistymistä politiikassa tai kasvamaan valtiomieheksi, on syytä epäillä.

Suomen ja Yhdysvaltain väliset suhteet ovat kuitenkin lämmenneet ja onkin kiinnostavaa kuulla asiantuntijoita Washingtonissa, jotka pitävät Suomen maanpuolustustahtoa ihailtavana esimerkkinä, jota muiden Euroopan maiden tulisi seurata. Suomen talvisota ja nykyinen suhteellisen pragmaattinen suhde Venäjään herättävät kunnioitusta. Suomalaisia pidetään kovina tyyppeinä, talvisodassa Suomen n. 3,7 miljoonan väkiluvusta koottiin n. 340 000 sotilasta. Yhdysvallat toivoisivat Euroopan mailta isompia panostuksia puolustusbudjettiin. Usko voimapolitiikkaan elää ja voi hyvin, Trumpin myötä se on vahvistunut.

Republikaanit etsivät itseään, Trump jakaa mielipiteitä myös puolueen sisäisesti. Politiikan trendi länsimaissa näyttää olevan siirtyminen ohjelma-ja sisältöpolitiikasta identiteettipolitiikkaan ja henkilökeskeisyyteen. Siltikään demokraattien tulevista kovista nimistä ei ole varmuutta. Sukupolvenvaihdos amerikkalaisessa politiikassa on hidasta. Suurvalta on ottanut askeleita protektionismin suuntaan, maskuliininen, militantti politiikka ja retoriikka on vallalla. Silti samanaikaisesti iso osa amerikkalaisista sekä hallinnosta etsii kestävämpiä ratkaisuja ja keskustelu vähemmistöjen oikeuksista, ympäristöstä ja tasa-arvosta jatkuu. Äänenpainot ovat vahvoja.

Amerikkalainen unelma on ristitulessa, jossa valkoinen heteromies näyttelee pääroolia, niin uhossaan kuin ulkopuolisuudessaan globalisoituvassa ja monimutkaisessa maailmassa. Tuskaa voi yrittää ymmärtää, mutta sille on laitettava myös tavoite: valkoinen mies voi löytää paikkansa uudelleen ilman luhistumista. Patriarkka kaipaa uutta identiteettiä, sillä kukaan ei luovu vapaaehtoisesti vallastaan. Pohjimmiltaan globalisaatio ja tasa-arvon kasvattaminen eivät edes ole sellainen uhka minä ne näyttäytyvät. Kyseessä on mahdollisuus olla monipuolisempi. Valkoisen heteromiehen pelko oman roolin vähenemisestä yhteiskunnassa on muokattava mahdollisuudeksi olla jotain uutta. Muuten jäljelle jää katkeria ihmisiä, jotka omassa häpeän ja turhautumisen tunteessaan tekevät pyhän liiton sellaisten henkilöiden kuten Donald Trump, kanssa. Sillä mikään ei tunnu vapauttavammalta kuin se että joku tekee ennakkoluuloistasi ja kapeista mielipiteistäsi poliittisia ambitioita. Se mahtaa tuntua hyvältä. Häpeä on poissa ja tilalla on voima. Seuraukset tälläisestä politiikasta ovat kuitenkin entistä ulossulkevampia. Yhteiskunta ja maailma on pakotettu kehittymään ja muuttumaan. Se on universumin laki jota Trumpkaan ei voi ohittaa.

Suomalaisetkin voittivat sotansa suurempaa vastaan yhdistämällä voimansa, ei jakamalla kansakuntaa. Surullista on että kansamme on pidättänyt itkua Karjalan kannakselta saakka. Tuska on saanut monia muotoja. Ruotsalaiset ovat kuin perhosia meihin verrattuna. Trump, kokoa siis kansasi. Anna valkoisen miehen olla enemmän.