Hallinnon uudistusta vai käytännön asioita?

Ketä kaavailtu sote-uudistus palveli? Voisiko sosiaali – ja terveydenhuoltoamme uudistaa suoraan suurimmista epäkohdista ja kustannuksista käsin, eikä hallintoprosessin kautta? Uudistuksen tavoite oli säästää 850 milj. euroa vuosina 2017-2021. Tämä on hyvä, sillä sote-menojen kasvu on ollut valtavaa. Vuonna 2000 sote-kulut olivat 10,7 miljardia. Vuonna 2013 jo 22,5 miljardia, josta inflaatio selittää vain 33 %.

Hankintojen keskittämisellä voi toki säästää. Kuntien sosiaali – ja terveydenhuollon menoista laitteet, tarvikkeet ja tavarat muodostavat noin 12 % (v. 2012 noin 2,1 miljardia euroa). Säästö voidaan hakea yhteishankintojen laajentamisella lääkkeiden lisäksi hoitotarvikkeisiin ja apuvälineisiin. Sosiaali -ja terveydenhuollon ICT-kulut ilman investointeja ovat vuodessa noin 400 milj. euroa. Potilastietojärjestelmät ovat organisaatiokohtaisia ja järjestelmäkenttä on sekava. Järjestelmät on yhdistettävä ja tiedonkulku saatava pelaamaan.

Elintapoihin liittyvien terveysongelmien riskiä voi alentaa ja sairastavuutta vähentää jopa 20-40%. Tälläisiä sairauksia ovat mm. sydän- ja verisuonitaudit ja kakkostyypin diabetes. Diabeteksen lisäkustannukset ovat yli 800 milj. vuodessa. Lihavuuden kustannukset olivat vuonna 2011 330 milj. euroa. Tupakoinnista syntyy sama vuosikustannus. Alkoholihaitat nousevat omaan luokkaansa, vuonna 2011 välittömät vuosikustannukset olivat 1,3 miljardia, mutta tuottavuuden alenemisen ja työurien menetyksien vuoksi syntyy arviolta 4-5 miljardia.

Elintapoihin vaikuttamisen lisäksi hyvät lapsiperhepalvelut voivat säästää paljon. Lastensuojelun kulut ovat nousseet joissakin yksittäisissä kunnissa vuosittain jopa 30%. Panostamalla varhaisen palvelun malleihin on useiden esimerkkien pohjalta tehty satojen tuhansien säästöjä. Oikea-aikaisten ja varhaisessa vaiheessa annettujen perhepalvelut vähentävät kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää 5 000 asiakkaalla 10–15 vuoden aikana. Näin säästetään noin 200 milj. vuodessa laitos- ja perhehoidon kuluja. Vahva kouluterveydenhuolto on tärkeä lasten ja nuorten mielenterveydelle, sillä vähennetään ns. häiriöpalvelujen tarvetta. Vanhempien ohjaamiseen perustuvalla hoitomallilla on vähennetty kodin ulkopuolisia sijoituksia. Moniammatillisella perhehoidolla häiriöpalvelujen tarpeen on havaittu laskevan.

On varmasti järkevää uudistaa asioita myös kokonaisuutena. On helposti todettavissa, missä asioissa keskittäminen on ollut kannattavaa (esim. laboratoriopalvelut). On oleellista huomata missä palveluissa lähipalvelut ja ennaltaehkäisy tulevat edullisemmaksi. Miksi uudistusta ylipäätään lähettiin tekemään niin voimakkaasti hallinnon kautta? Eikö keskeisimpiin epäkohtiin olisi voitu puuttua muutenkin jo ajat sitten?