Ympäristöpolitiikka on isänmaallisuutta

Tänä vuonna presidentin vastaanotolla Linnan juhlissa on teemana yhteinen ympäristö.

Olen iloinen että juuri tämä teema on valittu juhlien aiheeksi.

Vierailta tullaan kysymään miten ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta näkyy omassa toiminnassamme.

Kaikilla on erilaisia tapoja toteuttaa asiaa.
Eräs tuttu halusi ehdottomasti ydinvoimalla tuetettua sähköä kotiinsa.
Myyjä oli yllättynyt.
Tuttavalle tässä oli logiikkansa – ydinvoima edustaa osalle päästötöntä ja edullista energiamuotoa.

Asiasta saa ja voi olla eri mieltä.

Itse valitsen sähkösopimusta tehdessä mielelläni ”vihreää” sähköä eli uusiutuvia energiamuotoja.

Olen siirtynyt hiljalleen enenemissä määrin käyttämään luonnonkosmetiikkaa ja pesuaineita. Käytän edelleen myös tavallisia tuotteita mutta suunta ekologisissa tuotteissa on kasvamaan päin. Tiski- ja pesuaineissa haluan ehdottomasti olevan vähintään ympäristömerkin, mutta mieluiten ostan täysin ekotuotteita.

Kierrätystä meillä harrastetaan perustuotteiden osalta, mm. paperi, biojäte, sekajäte, pullot, kartonki. Silti toivoisin taloyhtiöön myös muoviastiaa. Muovia voisi erotella helposti ja kerätä paljon tehokkaammin omaan keräykseensä. Tämän toivon menevän eteenpäin Suomessa.

Vaatteita annan mielelläni muiden käyttöön ja myyn kirpputoreilla. Vaatteet ovat silti myös kehityskohde itselle – olen koko elämäni ollut hyvin pienituloinen ennen eduskuntaa, enkä vieläkään osta juuri mitään kalliimpaa vaatetta. Joskus se olisi järkevää – jos tietää että tämä tuote sitten kyllä kestää aikaa. Olen pyrkinyt hieman muuttamaan tätä ja ostamaan välillä tarvitsemani vaatteen tältä pohjalta. Tosin tämä muutos taitaa rajoittua lähinnä takkiin ja kenkiin. Petrattavaa tällä saralla olisi siis vielä rutkasti. Onneksi olen ostanut useamman vaatteen myös kirpputorilta.

Käytän mahdollisimman paljon julkisia kulkuneuvoja, erityisesti junaa, Tampereella bussia ja Helsingissä ratikkaa. Minulla ei ole autoa, mutta miehellä on, hän tarvitsee sitä työnsä vuoksi ja on hyvä että yksi auto meille hyvin riittää. Hiljattain olemme puhuneet siitä vaihtaisimmeko auton biokaasu-käyttöiseksi.

Ruokavalinnoissa olemme vähentäneet lihan käyttöä mutta syömme edelleen kaikkea. Arkena on helppo valita eduskunnan lounasravintolassa kasvisruoka. Viikonloppuisin saatamme syödä sitten muutakin. Ystävissä on jonkin verran kasvissyöjiä ja vegaaneja, heidän tullessa kylään on kiva kokeilla lihan sijaan muuta ruoanlaittoa. Se kannustaa muuttamaan myös omia tottumuksia.

Vapaa-ajalla ympäristöajattelu näkyy meillä siten, että jos TV on päällä siellä pyörii lähes aina luonto-ohjelmat. Tämän ystävämme ovat riesaksi asti kokeneet.
Lähiluonnossa liikkuessa nostamme maasta roskat jos niitä näemme.
Erityisen harmissani olen ollut siitä että joku on tuonut lähimetsän lempipaikalle sohvia. Pispalassa rannan tuntumassa on kalliota ja ihmiset viettävät siellä aikaa. Toivon silti että sohvat sieltä pian häviäisivät. Ne eivät kuulu luontoon ja pilaavat rakkaan paikan, sielukiven.

Olemme laittaneet lähimetsän myös linnunpöntön. Toivomme sinne keväällä asukkaita.

Työssäni ympäristöasiat ovat paljon läsnä. Aloittaessani ympäristövaliokunnassa ympäristöahdistus iski minuun kovaa. En pystynyt nauttimaan lomilla tai muissa tilanteissa joissa näin ympäristöä kohdeltavan kaltoin. Minulla oli vaikeuksia olla myös laittamassa kynsiä ensimmäisiin linnan juhliin enkä sen jälkeen ole kynsiä enää laittanut. Kemikaalit leijuivat ilmassa ja pidin asiaa vain täysin turhana.

Olen viime vuosina oppinut maailman ympäristöstä paljon. Työni varjopuoli ympäristön kannalta on ollut matkustaminen. Sitä on ollut paljon. Lähivuosina matkustan tietoisesti vähemmän töiden osalta.
Tutuksi ovat tulleet myös keskustelut metsien hiilinieluista sekä Itämeren kalakannoista. En näistä tiennyt paljoakaan ennen ympäristövaliokunnassa toimimista.
Sittemmin olen päässyt pahimmasta ympäristöahdistuksesta mutta se vaivaa minua aktiivisesti edelleen, varsinkin paikoissa joissa on ongelmia.
Arvostus Suomen luontoa kohtaan on vain jatkanut kasvuaan.

Juuri julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi että nuoremmille sukupolville isänmaallisuus ilmenee Suomen luonnon ja kansallispuistojen kautta.
Nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa isänmaallisuus yhdistyy huomattavasti vähemmän armeijaan ja Suomen sotaisaan 1900-luvun historiaan.
Nuorten ikäluokkien mielestä isänmaallisuus kiteytyy laajoissa kansalaisvapauksissa sekä suomalaisessa luonnossa ja kansallispuistoissa.

Samaistun itse sekä sotahistorian kautta tulevaan isänmaallisuuteen mutta eniten rakasta isänmaata minullekin symboloi kaunis ja puhdas luontomme.

Pidän ympäristöasioita aina mukanani poliittisissa keskusteluissa ja tiedän että paljon on vielä tehtävää, erityisesti asenteissa. Ympäristöpolitiikkaa tehdään edelleen liikaa poliittisten mielipiteiden pohjalta, tutkimustiedon sijaan.

Haluan muuttaa tämän.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Suomi on rakkain!

Kuvassa rakas ja fiksu kollega, ympäristöpoliitikko Saara-Sofia Sirén (kok), kun olimme yhdessä metsäakatemia kurssilla.